Evoluutio ja kreationismi
Argumentti.fi · Keskustelufoorumi


Entisen kreationistikristityn tutkimuksien tulokset Nämä julkaisut sisältävät entisen nuoren maan kreationistin (YEC) ja fundamentalistisen kristityn Timo Tiaisen monen vuoden tutkimisen ja kreationismista kertyneiden kokemuksien tulokset hyödyttämään kaikkia, joita kreationismi vs. evoluutioteoria-teema askarruttaa tai kiinnostaa. "Evoluutiosota" ja kreationistien varsinkin Webissä voimakkaasti näkyvä kampanjointi ja käännytystyö on edelleen hyvin polttava, moniulotteinen (luonnontiede, teologia, filosofia, yhteiskunta, ihmisoikeudet ja kulttuuri) kysymys. Kreationismin ja evoluution uskonnollisperäisen vastustamisen merkitys ja mahdollinen yhteiskunnallinen uhka äärimmillään jopa länsimaista sekulaaria yhteiskuntaa vastaan on pikemminkin kasvanut viime vuosina.

Evoluution vastustuksen yhteiskunnallinen merkitys ja uhka

Evoluutioteorian ja kreationismin (erityisesti kristillisperäisen, Raamattua auktoriteettinaan käyttävän luomisuskon) vastakkainasettelussa ei ole kyse vain jostain tiettyjen äärimmäisaineksien epäoleellisesta uskonnollisesta puuhastelusta, vaan siihen kytkeytyy laajemmin kysymykset uskonnon ja tieteen rooleista ja rajoista sekä poliittisesta vallasta, jopa läntisten yhteiskuntien tulevaisuudesta. Kreationistit näet pyrkivät - Amerikassa etenkin, mutta ilmiö ei ole vieras monissa muissakaan maissa - poliittiseen valtaan ajaakseen patriarkaalista, äärioikeistolaista ideologiaansa ja vaikuttaakseen muidenkin ihmisten elämään. Tosin uhka on hyvin todennäköisesti Suomessa, Pohjoismaissa ja muissakin läntisen Euroopan maissa hyvin marginaalinen käytännössä - paitsi jos kreationistisen, populistisen ja asioita yksinkertaistavan lähetystyönsä tuloksena he saavat entistä enemmän kannatusta ja pystyvät suuntaamaan sen poliittiseksi voimaksi, kuten Yhdysvalloissa on tapahtunut.

Biologinen ja kemiallinen evoluutio

Tarkastelen näillä sivuilla kysymyksiä biologisesta evoluutiosta, mutta viittaan välillä myös kemialliseen evoluutioon (elämän syntymiseen), joka on oma teoriansa, eikä sitä pitäisi sekoittaa biologiseen evoluutioon. Käsittelen aiheeseen liittyviä tieteellisiä, filosofisia ja teologisia näkökohtia. Kohteena ovat laajasti kreationismin luonnontieteelliset, teologiset ja filosofiset heikkoudet sekä toisaalla evoluutioteoriaa tukeva mittava, monipuolinen todistusaineisto.

En lähde siitä, että evoluutioteoria tai mikään muukaan tieteen teoria olisi "absoluuttinen ja lopullinen totuus", eikä evoluutioteoria ole myöskään kaiken selittävä maailmankatsomuksellinen kokonaisnäkemys. Evoluutioteoria on paras olemassa oleva tutkimustietoon perustuva selitysmalli, joka kuvaa luonnossa esiintyvää evoluutiota."Absoluuttisia" tietoja ei tieteessä edes ole, vaan kyseessä on dynaaminen, kehittyvä prosessi, jossa edetään uusien likiarvojen kautta kohti "totuutta".

Se juuri on eräs ero tieteen ja uskonnon välillä, että tiede on itseään korjaavaa ja itselleen kriittistä ja että tieteen teoriat muuttuvat ja tarvittaessa tiedeyhteisö korvaa toimimattomaksi, virheelliseksi osoitetun teorian uudella, havainnot paremmin selittävällä selitysmallilla. Tiede, kuten evoluutiobiologiakaan, ei ota kantaa uskontoihin eikä niiden jumaliin. Uskonnon dogmit ovat (yleisesti ottaen) muuttumattomia ja auktoriteetteihin joka tapauksessa perustuvia. Tieteessä tehdään mahdollisimman niukasti metafyysisiä olettamuksia, toisin kuin uskonnoissa, joissa voidaan esittää mitä tahansa väitteitä maailmasta ja sen rakenteesta vain sen perusteella, että jokin auktoriteetti tai pyhänä pidetty kirja niin sanoo.

Luonnontieteellistä tietoa ja tutkimustuloksia evoluutiosta

Tuon esiin luonnontieteellistä tietoa, joka näyttää toteen kreationismin epätieteellisyyden ja tosiasioihin perustumattomuuden. Esittelen myös tieteellisiä faktoja ja tutkimustuloksia jotka tukevat evoluutioteoriaa tieteellisesti perusteltuna mallina elämän kehittymisestä. Käsittelen myös eräitä geologisia kysymyksiä (mm. globaali vedenpaisumus ja "tulvageologian" ongelmia) sekä maapallon ja maailmankaikkeuden ikää sekä tieteellisten teorioiden olemusta.

Kreationismin teologiset, filosofiset ja loogiset aukot ja virheet

Lisäksi tutkin "Teologia ja arkeologia" -kategoriassa raamatunselitysopillisia kysymyksiä, jotka tekevät ongelmallisiksi kreationismin omat perusteet (jotka ovat täysin uskonnollisia ja filosofisia) kuten Raamatun maailmankuva ja väitetty Raamatun erehtymättömyys luontoa ja historiaa koskevissa asioissa. Suosittelen luettavaksi erityisesti artikkeliani Raamatun maailmankuvasta. Niille, joita kiinnostaa lukea uskonnollisen fundamentalismin analyysiä ja historiallisen raamatuntutkimuksen tuomia näköaloja suosittelen tätä artikkeliani, jossa perustelen miksi fundamentalismi ei voi olla vakavasti otettava teologinen tai maailmankatsomuksellinen vaihtoehto. Erityiskysymyksestä dinosauruksien sukupuuttoon kuolemisen syistä ja ajankohdasta sekä "mainitseeko Raamattu dinosaurukset"-aiheesta tietoa artikkelissa Dinosaurukset, Raamatun oudot eläimet ja ihmiset: väite dinosauruksien elämisestä samaan aikaan ihmisten kanssa kumotaan tieteellisesti perustellusti. Samalla artikkelissa tuodaan esiin uudet hypoteesit ja tutkimustulokset, jotka kiistävät tähän astisen suositun teorian asteroiditörmäyksestä dinosauruksien sukupuuttoon kuolemisen ainoana tai pääasiallisena aiheuttajana (dinosauruksien sukupuuttoon kuoleminen oli pitempiaikainen prosessi, joko johtui useista dinosauruksille katastrofaalisista muutoksista ja mullistuksista, mukaan lukien asteroidi).

Evoluutio(teoria) ei ota kantaa jumaliin eikä merkitse jumaluuden olemassaolon kieltämistä

Kysymys Jumalasta tai uskonnosta on epäoleellinen kun käsitellään tieteellisiä kysymyksiä, kuten evoluutiota, sillä evoluutiolla ei ole mitään sen kummempaa "kantaa" mitään supranaturaaleja toimijoita kohtaan. Ei vetovoimallakaan ole mitään "kantaa" yliluonnollisiin entiteetteihin - vetovoima vain "on", kuten evoluutionkin tosiasia. Kaikki uskontojen metafyysiset väitteet ovat tieteen metodien ja mahdollisuuksien tuolla puolen olevia uskomuksia ja siten samanarvoisia keskenään eikä tiede voi niitä sen enempää kumota kuin vahvistaa. Tiede on ja sen tulee saadakin olla metodeiltaan naturalistista - "ateistista" - käytännön syistä (koska yliluonnollinen olentojen ja niiden väitettyjen tekojen tutkimiseen ei ole mahdollisuuksia) eikä periaatteellisena välttämättömyytenä. Tämä metodologinen ateismi on eri asia kuin naturalistinen materialismi maailmankatsomuksena. Tiede on johtopäätöksiensä osalta agnostinen, avoin eri mahdollisuuksille ja itseään korjaava, eikä myöskään ota kantaa Jumalaan.

Samaan todellisuuteen mahtuu niin järki ja tiede kuin uskonto ja erilaiset elämänfilosofiatkin. Se, millaisia maailmankatsomuksellisia johtopäätöksiä me teemme tieteen tutkimustuloksien äärellä on jokaisen henkilökohtainen asia. Yksi ihminen päätyy agnostismiin, toinen ateismiin ja kolmas johonkin teistiseen (kuten kristilliseen) katsomukseen, mutta kaikkien meidän on tässä maailmassa osattava elää keskenämme.

Kristillinen rauhanomainen rinnakkainelo evoluutioteorian kanssa

Kristillisen uskon ja teologian (kristinuskon valtavirran, joka ei ole kreationistista) puitteissa ei ole edes aihetta tehdä järjen/tieteen/evoluution näkökulmasta toisensa poissulkevaa vastakohtaa uskon/luomisen näkökulmalle, vaan tätä olevaisuutta voidaan tarkastella molemmista näkökulmista, sillä ne voivat täydentää ja rikastuttaa toisiaan. Evoluutio voidaan tulkita luojan mahtavaksi työkaluksi, jonka avulla elämä luotiin pitkän ajan kuluessa (ns. teistinen evoluutio: luojajumala puuttuu välillä evoluution kulkuun). Teististä evoluutiota, jonka kristittyjen enemmistö hyväksyy, voi pitää (pakon edessä tehtynä) sopeutumisyrityksenä ilmeisiin tieteen tuloksiin, joiden kiistämistä pidetään naurettavana teologien ja kirkkojen johtajien keskuudessa: "luominen" onkin nykyisen uskon mukaan hidasta "evoluutiota". Toisaalta on ilmeistä, että tieteen tulokset antavat paremmin tukea tietyille maailmankatsomuksille (fysikalismi, naturalismi sekä ylipäätään skeptinen ja kriittinen suhtautuminen teistisen luojajumalan olettavia uskontoja kohtaan) kuin toisille (esim. perinteiselle kristilliselle teismille). Ateismi ja agnostisismi ovat erittäin vahvasti perusteltuja ja saavat vankkaa tukea modernista tieteestä ja sen teorioista, kuten biologisesta evoluutioteoriasta (joka ei silti itsessään teoriana ole sen enempää Jumalan puolesta kuin vastaankaan, kuten ei ole yleinen suhteellisuusteoriakaan). Jumalan tai muiden yliluonnollisten olentojen olemassaolemattomuutta ei silti voida todistaa. Parhaimmillaan tiede voi johtaa agnostisismiin, mutta ei voi oikeuttaa tai todistaa mitään tiettyä jumala-uskoa.

Tilanne on aivan sama kuin jos kaksi ihmistä seisoo selät vastakkain ja toinen katsoo itään ja toinen länteen. Kumpikin näkee oman näkökulmansa todellisuudesta (joka on yksi ja sama todellisuus). Se, mitä itään katsova näkee ei ole "ristiriidassa" sen kanssa, mitä länteen katsova näkee, eikä sulje pois tai kumoa sitä, mitä on lännessä. Yhdessä itä ja länsi muodostavat yhden ehyen ja kokonaisen todellisuuden. Eihän tiede ja tieteellinen maailmankuva tee myöskään taidetta kuten runouden tapaa kuvata maailmaa "vääräksi" tai yhteensopimattomaksi tieteellisten teorioiden kanssa. Uskonnollisesta uskosta ei tule ongelmaa tieteen kanssa, mikäli uskonto ei esitä todellisuutta koskevia tosiasiaväitteitä (propositioita), vaan pysyy uskojan sisäisenä asenteena ja elämänhallinnan apuvälineenä puuttumatta mitenkään tieteen tuloksiin ja tieteellisen työn vapauteen.

Mutta Jumala-uskonkin pitäisi ottaa huomioon empiirinen todellisuus, eikä taistella ilmeisiä tosiasioita vastaan ja estää järjen käyttämistä. Erityisesti uskonnon nimissä ei saisi vääristellä tosiasioita puolustaakseen sellaista tiettyä uskon tulkintaa, joka ei ole enää perusteltu (ja joka on vain eräs olettamus muiden uskon tulkintojen joukossa). Jobin kirjassa on tähänkin aiheeseen sopiva kysymys:

"Tahdotteko puolustaa Jumalaa väärällä puheella ja puhua vilppiä hänen puolestaan" (Job 13:7 KR 33/38).