Evoluutioteorian ja kreationismin vastakkainasetteluun taustaa

Kreationismin ja evoluutioteorian välinen taistelu on eräs keskeinen osa yleisempää uskon ja tiedon/järjen/tieteen välistä vastakkain asettelua. Mutta uskon ja järjen ristiriita on leimallisesti tähän meidän protestanttisuuteemme kuuluva myrskyisä ilmiö. Katolisessa traditiossa - etenkään Tuomas Akvinolaisen tomismin piirissä - ei esiinny tällaista jyrkkää ristiriitaa uskon ja järjen/tiedon välillä. Ihmisen ei tarvitse tehdä valintaa järjen ja uskon välillä vaan asiat voi omaksua kummalla tavalla tahansa: toiset asiat on omaksuttavissa järjellä, ja osa asioista on vain uskon kautta omaksuttavissa.

Ihminen arvostaa tietoa ja tavoittelee intellektuaalisia asioita ja käyttäytyy rationaalisesti, koska hän on älyllinen olento. Mutta ihminen on myös tarkoitusta hakeva olento, jolla on kyky sekä tarve uskoa johonkin (ihminen on "uskonnollinen eläin"). Armo ei kumoa luontoa - eikä poista järjen kykyä ja oikeutta tutkia luotua maailmaa tieteen keinoin - vaan täydellistää luonnon.

Ihminen voi ja saa tutkia maailman alkuperää ja tehdä sen syntymisestä tieteellisiä teorioita, koska Jumala on antanut ihmiselle älyn ja kyvyn tutkia maailmaa havainnoimalla sitä systemaattisesti ja keräämällä siitä empiiristä (kokemusperäistä) tietoa. Koko tämä näkyvä maailmankaikkeus kuuluu järjen ja tiedon alueeseen, eikä sillä ole merkitystä hengellisyydelle, minkälaisiin teorioihin empiirinen tiede päätyy kaiken alkuperästä ja maailman varhaishistoriasta.

Henkilökohtainen tieni: tiedon puute altistaa fundamentalismille ja kreationismille

Halukkaasti luin myös kaikenlaisia fundamentalistisia julkaisuja, joissa koetettiin todistaa, että "Raamattu on sittenkin täysin oikeassa ja vailla virheitä ja ristiriitoja". Fundamentalistinen uskonnollisuus ja kreationismi ovatkin erottamattomasti yhdessä ja liittyvät toisiinsa (poikkeuksen voi tehdä ID-kreationismi jossain määrin, sillä ID-aatetta kannattaa myös ei-uskonnollisia ihmisiä, jotka uskovat avaruuden alienien olleen niitä älykkäitä suunnittelijoita). Yleensä fundamentalistiset protestantit ovat myös kreationisteja (joko nuoren tai vanhan maan tavallisesti, tai ainakin ID-aatteen kannattajia).

Näkemykseni Raamatusta oli äärikonservatiivinen. Uskoin, että Raamattu on kaikilta osin erehtymätön, virheetön ja ristiriidaton historiaa, luontoa, tähtitiedettä ja uskonoppia koskevissa kirjoituksissaan, eikä Raamatussa ole pientäkään virhettä eikä epähistoriallista tai mytologista alkuperää olevaa kertomusta.

Tiedon lisääntyminen Raamatusta, teologiasta ja luonnontieteistä vapauttaa fundamentalismista ja kreationismista

Fundamentalismi ei edes tee oikeutta Raamatun kirjoituksien monimuotoiselle sisällölle. Sekä fundamentalismin että kreationismin olemukseen kuuluu älyllinen epärehellisyys ja todellisuudelta silmänsä sulkeva dogmatismi, usein yhdistyneenä myös kylmään moralismiin, "absoluuttisen ja lopullisen totuuden" monopolisointiin omalle ryhmäkunnalleen, oikeassa olemisen pakkoon, ulkokohtaisista asioista saivarteluun (kuten vaikka naispappeus ja ihmisten seksuaaliset taipumukset yms.) tyyliin "mitä vanhoillisempaa ja jäykempää sen pyhempää".

Alkuoletukseni ja suorastaan suuri toiveeni oli aloittaessani Raamatun teologisen tutkimisen, että "Raamattu olisi virheetön totuus" ja uskoni olisi se oikea ja lopullinen Vastaus. En voinut ensivuosina yliopistolla sietää mitään väitettä, joka olisi kyseenalaistanut tuon (omista silloisista tarpeistani ja henkisestä kehitysvaiheestani nousevan) literalistisen äärivanhoillisen uskonmallin. Vähitellen todellisuuden voima, jos nyt vaikka tuollaista ilmaisua käytän, oli niin vahva ja ylivoimaisen vakuuttava, että Mortonin demoni-mekanismin (psykologinen mekanismi, joka blokkaa pois omalle uskotulkinnalle vastakkaisen datan) piti antaa periksi päässäni ja aloin ottaa tietoa vastaan. Alkuoletukseni ja apriori-päätökseni "Raamattu on virheetön ja ristiriidaton totuus sana sanalta" täytyi hylätä epäpätevänä, virheellisenä oletuksena.

Fundamentalismin kestämättömyydestä ja älyllisestä epärehellisyydestä otan esimerkin arkeologian alalta, sillä äärikonservatiivit rakastavat arkeologiaan vetoamista Raamatun virheettömyyttä todistellessaan (lihavoinnit minun tekemiä):

"Arkeologia on osoittanut oikeaksi monet Vt:n historialliset kertomukset, mutta se on myös voinut osoittaa kiistattomia 'virheitä' " (Palva Heikki, Raamatun tietosanasto, s.94)

"Lisäksi äärikonservatiivinen apologetiikka on vedonnut arkeologian tuloksiin yksipuolisesti valikoiden ja vaiennut niistä tuloksista, jotka ovatkin synnyttäneet uusia ongelmia" - Räisänen Heikki, Miten ymmärrän Raamattua oikein, s.89

Myös konservatiivikristitty E. Ranta myöntää, että "konservatiivisella taholla on vaarana liioitella arkeologisten löytöjen merkitystä tai tehdä liian hätäisiä johtopäätöksiä" (Kestääkö Raamattu historiallista tutkimusta, s.17)

R.K. Harrison toteaa VT:n johdanto-opissaan arkeologisten löytöjen ongelmista: "Arkeologiset löydöt sellaisilla paikoilla kuin Jeriko ja Ai eivät ole hälventäneet historiallista epäselvyyttä, niin kuin olisi odottanut, vaan lisänneet sitä" (Introduction to the Old Testament s. 677). Samoin Eero Junkkaala uudessa Raamattua ja arkeologiaa käsittelevässä teoksessaan Faktaa vai fiktiota myöntää, että Ain ja Jerikon kaupunkien valloitus ei ole arkeologisten löytöjen perusteella tapahtunut Joosuan kirjassa kuvatulla tavalla.

"Suurten linjojen osalta useimmat kriitikot päinvastoin ymmärtävät Raamatun varsin luotettavaksi kirjaksi" ..."Kriitikko" ei yleensä ymmärrä kriittisiäkään tuloksiaan Raamatun, vaan pikemminkin perinnäisten Raamattua koskevien käsitysten arvosteluksi" - Räisänen Heikki, Miten ymmärrän Raamattua oikein, s.38,39

Merkitsi hyvin perustavanlaatuista oivallusta ja vapautumista huomata, että kreationismin ja fundamentalismin tie ei todellakaan vienyt muualle kuin umpikujiin ja mahdottomuuksiin - niin tieteellisesti, rationaalisesti kuin itse uskon kannaltakin. Se merkitsi lopulta mahdottomaksi menevää silmien sulkemista tosiasioilta enkä voinut pitää sellaista hyväksyttävänä. Miksi ihmeessä (fundamentalististen) tiedemiesten pitäisi koettaa niin epätoivoisesti todistella Raamatun oikeassa olemista - eikö "kreationistisen (pseudo)tieteen" harjoittamisen lähteenä ole pikemminkin epäusko tai ainakin heikko usko, kun niin valtavasti pitää todistella Raamatun kertomuksien "totuutta" (literaalisti ymmärrettyinä) sekä taistella modernia tiedettä vastaan (biotieteet, geologia ja tähtitiede erityisesti hyökkäyksen kohteina)? Eikö kristinusko ole nimen omaan uskoa eikä tieteellistä tietämistä?

Kreationismista eroon pääsemiseni oli niin ikään sidoksissa fundamentalismista vapaaksi pääsemiseeni. Perehtyminen teologiaan ja erityisesti historialliseen raamatuntutkimukseen oli yksi keskeinen tekijä "silmieni avautumiselle". Ensin vapauduin fundamentalismista ja loogisena jatkona seurasi myös kreationismin väitteiden ottaminen kriittiseen tarkasteluun tieteellisten tosiasioiden valossa. Erään hyvin merkittävän sysäyksen sain kreationismin kriittiselle tarkastelulle kun sain erään tuttavani avulla luettavakseni amerikkalaisia julkaisuja (nimeltään Spectrum), joissa esiteltiin sen uskontokunnan vaikuttajien ja "nuoren maan"- kreationistin tutkijoiden sisäistä keskustelua.

Julkaisuista kävi ilmi, että koko heidän kreationistinen oppirakennelmansa on vain kulissia, pelkkä kupla, jonka tueksi ei ole todisteita. Liike on naulinnut itsensä teologisesti jyrkkään YEC-kreationismiin, jota pidetään yllä kirkollisten perinteiden ja kasvojen menettämisen pelon takia, vaikka uskontokunnan omat oppineet eivät siihen usko, vaan myöntävät, että tieteelliset todisteet tukevat evoluutiota ja maan miljardien vuosien ikää. Toisin sanoen he ovat suoraan sanoen valehdelleet yli 150 vuotta kannattajilleen.

Nämä tiedot saivat minut tutkimaan asioita lisää ja mitä enemmän olen kreationismin (olkoot sitten nuoren tai vanhan maan tai ID-kreationismin) väitteitä tutkinut, sitä selvemmäksi minulle on käynyt tämä johtopäätös: kreationismi ei ole vakavasti otettava vaihtoehto evoluutioteorialle. Kreationismin harjoittamisen syyt ovat teologisia, sosiologisia ja psykologisia tai filosofisia joissain tapauksissa. Empiirinen evidenssi havaittavasta olevaisuudesta ei millään tavalla "pakota" päätymään sen enempää "nuoren maan" kuin "vanhan maan" kreationismiin tai muuhunkaan kreationismiin. Tavallinen lähtökohta evoluutiokritiikille tuntuu olevan: "en hyväksy evoluutiota, koska se ei voi olla totta". Mutta omat subjektiiviset tuntemukset eivät ole varteenotettava perustelu, vaan pitäisi ensin perehtyä asiaan, jota epäilee.

Kriittisiä havaintoja, huomioita ja kysymyksiä kreationisteille

Raamatun välittämä maailmankuva on varsin staattinen: kaikki on kerralla luotu valmiiksi, lajien kehittymisestä Raamattu ei puhu mitään (ei edes kreationistienkin hyväksymästä "mikroevoluutiosta" ole merkkejä). Raamatussa sitä paitsi kielletään risteyttämästä eläinlajeja keskenään - minkä takia israelilaisilla oli esim. muuleja aika vähän, mutta he kiersivät kieltoa tuomalla muuleja ulkomailta (3 Moos.19:19 on tämä kielto eikä sille anneta mitään järkeviä perusteita).

Mikään ei viittaa hitauteen, lajien kehitykseen eikä pitkiin aikoihin ensimmäisessä luomiskertomuksessa

Sitä paitsi, jos ne kuusi luomispäivää olivat "tuhat vuotta" pitkiä niin maailman iäksi saadaan kuusi tuhatta vuotta - entä seitsemäs päivä, lepäsikö Jumala tuhat vuotta? Näin ollen ei edes vetoamalla "Herralle yksi päivä on kuin tuhat vuotta"-argumenttiin saada Raamatun alkukertomuksia sopusointuun tieteen tuloksien ja tieteellisen maailmankuvan kanssa. Lisäksi on hyvin kyseenalaista sekä älyllisesti epärehellistä väittää evoluutiota/evoluutioteoriaa ongelmattomaksi ja harmittomaksi perinteisen kristinuskon kannalta (aiheesta tarkemmin muissa artikkeleissa ja pdf-kirjoissa). Modernien liberaalien kristinuskon versioiden yhteiselo evoluution ja evoluutioteorian kanssa onnistuu kivuttomammin - liberaaleissa kristinuskon tulkinnoissa on muutenkin sopeuduttu tieteelliseen tietoon ja peräännytty entisistä asemista siirtymällä vertauskuvalliseen raamatuntulkintaan ja selittämällä keskeisiäkin kristillisen uskoa kohtia joustavammin. Mutta menneinä aikoina, aina 1700-luvun lopulle ja 1800-luvun alkupuolelle asti kristityt (eikä vain piispa Ussher) pitivät varsin yleisesti maailmaa nuorena, muutaman tuhannen vuoden ikäisenä. Juutalainen kalenteri alkaa maailman luomisesta ja ko. kalenterin mukaan vuonna 2006 on vuosi 5766 eli luominen tapahtui sen mukaisesti 5766 vuotta sitten.

Raamatun kirjoittajien mukaan Maa pysyy paikallaan lujana horjumatta eikä siis kierrä aurinkoa Raamatun maailmankuvassa  (esim. Ps.93:1). Taivaat ja myös maa ovat ikuisia Raamatun mukaan (Ps.148:4-6, Mark.13:31, Saarn. 1:4). Satunnaisia "maan pylväiden järkkymisiä" ja jonkinlaista vulkaanista toimintaa, auringonpimennyksiä yms. ilmiöitä Raamatun mukaan kyllä tapahtuu. Toisaalta Raamattu sanoo nykyisen maan ja taivaan kuitenkin katoavan ja korvattavan uusilla taivailla ja maalla, joten Raamatussa on taivaan ja maan pysyvyydestäkin kaksi vastakkaista näkemystä (Hebr.1:10-12; Ilm.21). Miten siis suhtaudumme - otammeko VT:n lausunnot kirjaimellisesti, uskomme ne ja kiellämme sen kanssa ristiriitaiset tosiasiat? Toiseksi, mitkä Raamatun lausunnot otamme kirjaimellisesti ja mitkä me sivuutamme tai selitämme "kuvainnollisesti", sillä saman aikaisesti ei voi olla totta, että maa sekä pysyy ikuisesti että katoaa ja korvataan uudella maalla?

Vai hyväksymmekö tieteen havainnot ja tutkimustulokset ja uudistamme maailmankuvaamme niin että se on sopusoinnussa tosiasioiden kanssa, vaikka tosiasiat tekisivätkin "kipeää"? Kumpi menettely on kypsempää ja järkevämpää - sitä voi jokainen pohtia. Itse kallistun jälkimmäiseen vaihtoehtoon (jos jokin asia on totta, on asiallista hyväksyä se siitä riippumatta mitä seurauksia siitä mahdollisesti koituu).

Eräitä tärkeitä kysymyksiä koko kreationismi vastaan evoluutio-keskustelussa ovat:

1) Miksi Raamatun pitäisi olla sana sanalta virheetön, erehtymätön ja täydellinen?
2) Miksi pitäisi kiusaantua valtavasti ja kokevat uskonsa romahtavan jos ja kun Raamatussa havaitaan ilmiselviä luonnontieteellisiä tai historiallisia virheitä tai sisäisiä ristiriitaisuuksia?
3) Miksi kaikki Raamatussa olevat ongelmat, ristiriidat ja oman aikansa maailmankuvan mukaiset ja nykytieteen vääriksi osoittamat kertomukset pitää väen väkisin harmonisoida ja saada todistettua kirjaimellisesti oikeiksi?
4) Miksi näitä ongelmia ei voi reilusti ja avoimesti tunnustaa ja antaa niiden olla niin kuin ne ovat? Miksi Raamatun sanoma ei saisi puhua meille kaikessa moniarvoisuudessaan ja inhimillisessä rosoisuudessaan?

Siihenkö se usko ja elämä kaatuu jos myöntää vaikka, että Raamatun maailmankuvassa maa on litteä levy/kiekko kolmikerroksisessa todellisuudessa eikä suinkaan pallo äärettömässä avaruudessa kiertämässä aurinkoa?

Tai myönnetään Raamatun väittävän jänistä märehtijäksi ja lepakkoa linnuksi? Miksi tätä ei voi avoimesti tunnustaa ja hyväksyä? Eikö karukin totuus ole parempi kuin suloinen harha, eikö kristityn kutsumus ole etsiä totuutta ja rehellisyyttä? Siihenkö usko sortuu, että Mooses ei olekaan Pentateukin ("Mooseksen kirjat") tekijä? Vai siihen, että mistään globaalista vedenpaisumuksesta ei ole todisteita, vaan ainoastaan useista paikallisista tulvista Mesopotamiassa? 

Täytyykö ihmisten alkaa pönkittää Jumalan valtaistuinta (ja kristinuskoa) selittämällä parhain päin kaikki Raamatun aikasidonnaiset ja epähistorialliset tekstit sekä vaikenemalla ongelmista perinteistä raamattunäkemystä kohtaan? Ja jos ei tarvitse niin miksi sitten niin tehdään? Ei tarvinne hirveän paljon Raamattua tutkia tai perehtyä eksegeettiseen ja historialliseen tutkimukseen niin näkee fundamentalistisen sanainspiraatio-opin mahdottomuuden. Onko uskominen fundamentalisti-teologien todistelujen ja epätoivoisten, keinotekoisiin olettamuksiin perustuvien harmonisointiyrityksien varassa - minne unohtuu "vaeltaminen uskossa eikä näkemisessä"?

Uskon ja tieteen välillä ongelmallinen suhde

Vaikka evoluutio joskus osoittautuisi epäpäteväksi, siitä ei seuraa, että kreationismista jossain muodossaan tulisi uusi vallitseva teoria (sitä paitsi minkä uskonnon luomisopista ja mikä niistä erilaisista esim. kristillisperäisistä kreationismeista se oikea luomisoppi on?) . Tiedeyhteisö päätyy sellaiseen uuteen teoriaan, joka pystyy selittämään uudet havainnot tyydyttävästi - sekä selittämään myös kaiken sen tiedon, mitä evoluutiotutkimus on saanut selville luonnosta (evoluutio selittää 99% luonnon biologiasta).

Näen amerikkalaisten oikeistolaisten ja fundamentalististen piirien kreationismin  nimenomaan epäuskosta tai vähintään heikosta uskosta nousevana hätääntyneenä puolustusreaktiona ahdistavaa "pahaa ja moraalitonta" tiedettä vastaan. Kreationismissa ja siihen kuuluvassa ID-liikkeessä on nimen omaan - kuten heidän omista dokumenteistaan ilmenee - kysymys kokonaisvaltaisen kulttuurisen vallankumouksen tavoittelusta sekä poliittisesta vallanhalusta: se valta on ihmisten mielien hallintaa ja kristillisen maailmankäsityksen palauttamista takaisin kulttuuria hallitsevaksi suureksi kertomukseksi ja mielien hallinnan kautta poliittista valtaa. Lisäksi kreationismissa etsitään epätoivoisesti omalle erittäin jäykälle ja aikansa eläneelle Raamatun tulkinnalle pönkitystä koettamalla saada oma uskontulkinta näyttämään tieteelliseltä. Maailma ja tiede osana maailmaa koetaan liian vaarallisena, pelottavana ja monimutkaisena ja siksi halutaan uskoa yksinkertaistettuun selkeän mustavalkoiseen maailmankatsomukseen. Tieteeseen on kuin jokin viha-rakkaus suhde. Kreationistien oma "tiede" on hyvää, mutta muiden tutkijoiden tiede on moraalitonta, pahaa ja saatanallista. Kreationistin tarkastelu kuuluisi pikemminkin psykologian ja sosiologian alueille eikä luonnontieteisiin.

Raamatun "luominen sanan avulla" ja moderni kirkollinen tulkinta (tieteen pakottamana), jonka mukaan "Jumala loi kehittämällä" pitkien aikojen kuluessa

Kantani on, että niiden, jotka haluavat edelleen pitäytyä kristilliseen uskoon ei tarvitse valita kirjaimellisen fundamentalistisen Raamatun tulkinnan ja modernin tieteen välillä, vaan he voivat ottaa vastaan sekä Raamatun että modernin tieteen tutkimustuloksineen (joihin myös evoluutioteoria kuuluu), mutta se vaatii radikaalia Raamatun uudelleentulkintaa ja irtiottoa kristikunnan yleisemmistä historiallisista tulkintaperinteistä. Perinteisestihän kristikunnassa ei ole ajateltu, että Jumala loi kehittämällä, evoluution avulla, eikä ihmisen ole katsottu polveutuneen toisista, niin sanotuista "alemmista" elämänmuodoista vähitellen. Raamatun kirjoittajat katsoivat, että maailmaa "vastapäätä" oleva, mutta maailmassa aktiivisesti kaiken aikaa vaikuttava Jumala ja maailma ovat eri asioita (dualismi Jumalan ja luodun maailman välillä) ja että Jumala loi sanansa avulla vapaana tahdon päätöksenään itsestään erillisen maailman. Teologisesti ottaen suurimmissa kirkkokunnissa katsotaan nykyään, että oleellista on luominen idea sinänsä eikä se millä tavalla eli menetelmällä ja missä ajassa se on tapahtunut, ja evoluutio nähdään ko. kirkoissa Luojan suurena työkaluna ilman ongelmia uskonopille (tosin tämänkin teologisen näkemyksen johdonmukaisuudesta, älyllisestä rehellisyydestä sekä tuohon tulkintaan päätymisen motiiveista voidaan esittää kriittisiä kysymyksiä).

Kun Charles Darwin esitti teoriansa evoluutiosta on luonnontieteellinen tieto siitä lähtien lisääntynyt valtavasti kaikilla eri osa-alueilla. Tässä tutkimusprosessissa tiede on saanut selville, että myös Raamatun alkukertomuksin historiallisuudelle ei löydy empiirisiä todisteita. Ei tämän havainnon tekeminen - tai siitä julkisesti kirjoittaminen - ole edes mikään "hyökkäys" Raamattua kohtaan eikä myöskään mikään "ateistinen salaliitto". Asiat ovat vain näin, haluammepa myöntää sen tai emme. Se on vain neutraali tosiasia itsessään. Jokainen tekee sitten omat maailmankatsomukselliset johtopäätöksensä asiantilan johdosta. Tosin kaikkien maailmankatsomuksien todennäköisyys ja uskottavuus ei ole yhtä suuri: enemmän tukea saavat kaikki ne maailmankatsomukset, jotka eivät oleta juutalais-kristillis-islamilaista persoonallista kaikkivaltiasta luojajumalaa.

VT:n alkukertomuksien mukainen maailmanhistoria ei vastaa tunnettuja historiallisia, arkeologisia ja geologisia tosiasioita. Tämän ei luulisi enää olevan järkytys kenellekään, paitsi ehkä fundamentalistisen epärealistisen maailmankuvan omaaville ihmisille, jotka heräävät todellisuuteen jossain vaiheessa. Myös esimerkiksi konservatiivinen luterilainen teol.tri Eero Junkkaala myöntää sen vuonna 2006 julkaisemassaan kirjassa Faktaa vai fiktiota. Olemme vapautuneet VT:n juutalaisten viitekehyksestä, joka perustui heidän aikansa yleisiin myyttistä alkuperää oleviin uskomuksiin ja virheelliseen kolmikerroksiseen maakeskeiseen maailmankuvaan. Olemme korvanneet sen tieteellisellä maailmankuvalla, jonka kulmakiviä ovat evoluutio (ja sitä kuvaava evoluutioteoria), yleinen suhteellisuusteoria, kvanttimekaniikka ja alkuräjähdysteoria.

Voimme myös oikeutetusti esittää kritiikkiä sellaista uskoa kohtaan, joka esittää jumaluutta, maailmaa, historiaa ja ihmistä koskevia tosiasiaväitteitä sekä vaatia todisteita esitettyjen väitteiden tueksi. Voimme myös esittää tieteellistä todistusaineistoa, joka osoittaa, että hänen väitteilleen ei ole objektiivisia empiirisiä perusteita. Eikä kritiikin esittäjän omalla uskonnollisella tai filosofisella maailmankatsomuksella ole merkitystä maailmasta tehtyjen havaintojen ja tosiasioiden ja niiden pätevyyden kannalta. Asia on niin kuin se on siitä riippumatta sattuuko se miellyttämään havaitsijaa vai ei. Havainnon todenperäisyys ei riipu esittäjänsä maailmankatsomuksesta - tämä pätee myös Raamatun tieteellisessä tutkimuksessa. Raamatunselitystieteessä (eksegetiikassa) protestantti, katolinen, juutalainen ja uskontoihin sitoutumaton tutkija voivat päätyä samoihin tutkimustuloksiin ja niin myös käytännössä on tapahtunutkin.

Toisaalta suurten kirkkokuntien tiedemyönteisyys ja myös evoluutioteorian hyväksyntä on positiivista

Mutta toinen näkökulma yllä olevan kirkollisen (kuten luterilaisen kirkon) teologian tieteen löytöjen antamasta impulssista ja aloitteesta tapahtuneeseen muuttumiseen on se tärkeä asiantila, joka sallii rauhanomaisen vuoropuhelun tieteen ja kirkon välillä. Tieteen tekijät voivat antaa kirkon keskittyä omalle "tontilleen" ja kirkko sallii tieteelle täyden työrauhan eikä taistele tieteen ei-toivottuja tuloksia vastaan eikä yritä sensuroida tieteen tuloksien esittämistä (mihin kirkolla ei ole keinojakaan). Tämä rauhallinen rinnakkainelo ja omiin toimialueisiinsa keskittyminen on myönteistä, ja sitä kannattaa vaalia (vaikka toisaalta on oikeutettua esittää kritiikkiä myös kirkollisen teologian ratkaisuja ja niiden perusteita/perusteiden mahdollisia motiiveja kohtaan). Kreationismi joka tapauksessa merkitsee uhkaa myös tälle tieteen ja kirkon välillä olevalle rauhantilalle. Kuitenkin jo Darwinin aikoina oli teologeja, jotka näkivät evoluutioteorian ja teologian suhteen niin, että luonnonvalinta ei ole ristiriidassa kristillisen uskon kanssa. Myös kristitty amerikkalainen biologi Asa Gray (1810-1888) korosti juuri tätä kantaa. Kristillisen teologian, raamatuntulkinnan ja luonnontieteiden edistyksen herättämien metafyysisten ja eksegeettisten kysymyksien kimppua voidaan siten perustellusti tulkita eri tavalla ja päätyä vastakkaisiin johtopäätöksiin samoista lähtökohdista käsin. Evoluutiobiologian ja evoluutioteorian tehtävä ei edes ole olla uskonnollisten, metafyysisten ja maailmankatsomuksellisten ongelmien tuomarina.

Evoluutio on USA:ssa täysin politisoitunut kysymys eikä evoluution vastustuksella ole tekemistä tiedeyhteisön kanssa, vaan vallan tavoittelun

Tilanne on pahentunut sen jälkeen kun 1987 USA:n korkein oikeus kielsi uskonnon opetuksen luonnontieteenä kouluissa, minkä jälkeen kristinuskon fundamentalistiset puolustavat keksivät uuden taktiikan: raamatullinen kreationismi naamioitiin kansalaisia hämäävästi "älykkään suunnittelijan (Intelligent Design) teoriaksi". Syntyi ID-liike, joka väittää olevansa "tieteellinen" ja että on (muka) todisteita "älyllisen suunnittelijan" olemassaolosta ja tarpeesta elämän kehityksessä. Sitten vielä väitetään, että lasten tulee saada kuulla tästä "tieteellisestä erimielisyydestä". Todellisuudessa mitään "erimielisyyttä" ja "evoluutioteorian kriisiä" ei edes ole tiedeyhteisössä, vaan ID-liike on puhtaasti uskonnollinen (mukana on eräitä muitakin omista maailmankatsomuksellisista syistään evoluutiota vastustavia, kuten UFO-uskovaisia). USA:ssa "älykäs suunnittelu" on oikeudenkäynnissä "Kitzmiller & kumppanit vastaan Doverin koulualue" tuomittu uskonnolliseksi ilmiöksi, jota ei voida eriyttää kreationismista ja sen uskonnollisista edeltäjistä ja siten älykkään suunnittelun opetus on perustuslain vastaista.

Evoluution musertava todistusvoima geneettisellä tasolla

Uusimmatkin eliökunnan geneettiset kartoitukset ovat lisänneet evoluution murskaavaa todistusaineistoa: jokaisen tähän mennessä tutkitun eliölajin geenistö on sukua toisille eliölajeille, kaikki maapallon elämänmuodot ovat sukua toisilleen. Lajien polveutumisen toisistaan voi nähdä ei vain fossiilien avulla päättelemällä, vaan vieläkin hienommin, geenien erisuuruisten erojen avulla. Lajien polveutumisen jäljet näkyvät geneettisellä tasolla, joten emme edes ole riippuvaisia fossiileista. Ks. lisää TIEDE 5/2007 s. 44 - 46 "Evoluutio kauhistuttaa Amerikkaa, miksei Eurooppaa?".

Tavallisimpia tapoja tulkita luomista ja evoluutiota

Loppusanat ja kiitokset

Jos tiedeyhteisö päätyy siihen, että evoluutioteoria ei ole enää paras selitysmalli elämän kehittymiselle eikä evoluutioteorian puitteissa pystytä selittämään kaikkia havaintoja tyydyttävästi niin silloin tiedeyhteisö korvaa evoluutioteoriaan uudella teorialla, jolla on parempi selitysvoima. Tiede on itseään korjaavaa ja itsekriittistä, eikä evoluutioteoria muodosta poikkeusta.  Tieteessä on teorioita korvattu uusilla, paremmin havainnot selittävillä teorioilla koko sen historian ajan. Mutta evoluutioteorian osalta ei sellaisen teorian korvaamiseen ole aihetta eikä syytä näköpiirissä. Myös yleinen suhteellisuusteoria ja alkuräjähdysteoria voidaan joskus tulevaisuudessa korvata uudella teorialla - jos siihen on päteviä perusteluita (itse asiassa yleinen suhteellisuusteoria ei selitä kaikkea ja se joudutaankin korvaamaan uudella, paremmalla teorialla kunhan sellainen ensin kehitetään). Eiväthän tieteen teoriat ole mitään uskontoa, josta pidetään väen väkisin kiinni dogmaattisesti, vaan teoriat elävät ja lopulta korvautuvat paremmilla (tutkijalle lottovoitto on jos hän onnistuu kaatamaan jonkin teorian ja esittämään tilalle uuden teorian).

Omaan maailmankatsomukseeni sillä ei ole merkitystä, sillä ei evoluutio ole minulle kokonaisvaltainen maailmankatsomus tai elämänfilosofia. Evoluutioteoria selittää luonnossa olevan evoluution tosiasiaa. Jos tiedeyhteisössä hylätään evoluutioteoria tieteellisten perusteiden nojalla niin silloin minäkin teen niin ja omaksun uuden paradigman, joka vie taas hieman lähemmäksi totuutta (uutena vähän parempana likiarvona totuudesta). Tosin evoluutioteorian "hylkääminen" ja "kumoaminen" on erittäin epätodennäköistä. Näkemykseni on, että evoluutioteoria on paras tarjolla oleva paradigma (viitekehys), jonka puitteissa voidaan selittää elämän kehitys sopusoinnussa löytöjen kanssa.

Minusta on tieteellistä ja normaaliin tieteelliseen keskusteluun kuuluvaa jos kritisoidaan evoluutioteoriaa - kaikkeahan voi ja saa ja pitääkin tarvittaessa kritisoida ja kyseenalaistaa jos siihen on tieteellisiä perusteita. Ollakseen mielekästä tieteellisesti sen evoluutioteorian kritiikin pitäisi silti olla tieteelliseen argumentointiin perustuvaa ja rationaalista eikä uskonnollisiin tai ideologisiin tavoitteisiin nojautuvaa. Luonnollisesti sitä kritiikkiäkin voi ja saa arvioida kriittisesti ja tuoda esiin arvostelussa olevat aukot ja heikkoudet. Vaihtoehto tieteessä ei voi olla "God did it" eli Jumala teki sen (sillä tieteellä ei ole keinoja yliluonnollisten toimijoiden ja niiden tekojen tutkimiseen). Selitys, joka selittää kaiken, ei selitä mitään. Yliluonnollisia, näkymättömiä ja kuulumattomia entiteettejä kun ei voi ottaa tieteessä selitysperusteiksi tai teorioiden rakennuspalikoiksi, koska niitä olentoja ei voi todentaa (ei falsifioida eikä verifioida).

Lopuksi haluan lausua runsaat kiitokset kaikille niille, jotka ovat antaneet käyttööni aineistoa julkaistavaksi, lähettäneet linkkivinkkejä hyödyllisille sivuille sekä esittäneet rakentavaa palautetta ja korjausehdotuksia. Esitän kiitokset myös muusta saamastani kannustuksesta, joka on rohkaissut minua jatkamaan näiden sivujen tekemistä.

Jos sivuni ovat voineet herättää ajatuksia, synnyttää keskustelua, kannustaneet itsenäiseen tutkimiseen ja antaneet omalta osaltaan hyödyksi olevaa tietoa kreationismin ja fundamentalismin väitteiden hämmentämille ihmisille sivuni ovat saavuttaneet tavoitteensa.

Lisää kuvausta henkilökohtaisesta tiestäni ja nykyisestä ajattelustani

Lisätietoa älykäs suunnittelu, evoluutio, luonnonvalinta ja elämän synty-kysymyksistä
1. osa: Luonnonvalinta, sattuma, evoluutio ja älykäs suunnittelu : 2. osa: Palautumaton monimutkaisuus luonnossa - uhka evoluutioteorialle? Onko bakteerimoottori falsifioinut evoluutioteorian ja todistanut suunnittelun? : 3. osa: Antrooppinen periaate ja elämän synty. Rationaalinen vaihtoehto suunnittelu-oletukselle

Ylös