Empiiriset havainnot selittyvät luontevimmien evoluutioteorialla eikä kreationismilla

"We have two reasons to say evolution is fact: First, all the patterns we observe in nature point towards a nearly four billion year long history of evolution of life on earth. Putting a fancy word on it, this is Consilience. Multiple independent lines of evidence (from classification, development, fossil record, molecular biology etc.) all point to a branched evolutionary tree of life. Second, the anatomy and biochemistry of organisms is filled with quirky features, things that only make sense as artifacts of history. Again, putting a fancy term on it this is Dissonance. - Lähde

Silmän kehittymisestä uusia evoluutiotodisteita

Silmän evolutiivisen syntymisen mahdottomuus (kasautuvalla valinnalla vähitellen) on täten jäänyt historiaan kreationismin argumenttikokoelmassa. Tutkimuksessa on todettu johtopäätöksenä, että näkökyvyn evoluutio sai alkunsa ainoastaan yksittäisiin näköä vaativiin tehtäviin käytetyistä silmistä.

"Cubozoans, or box jellyfish, differ from all other cnidarians by an active fish-like behaviour and an elaborate sensory apparatus1, 2. Each of the four sides of the animal carries a conspicuous sensory club (the rhopalium), which has evolved into a bizarre cluster of different eyes. Two of the eyes on each rhopalium have long been known to resemble eyes of higher animals, but the function and performance of these eyes have remained unknown. Here we show that box-jellyfish lenses contain a finely tuned refractive index gradient producing nearly aberration-free imaging.

This demonstrates that even simple animals have been able to evolve the sophisticated visual optics previously known only from a few advanced bilaterian phyla. However, the position of the retina does not coincide with the sharp image, leading to very wide and complex receptive fields in individual photoreceptors. We argue that this may be useful in eyes serving a single visual task. The findings indicate that tailoring of complex receptive fields might have been one of the original driving forces in the evolution of animal lenses.

Evolution of sophisticated eyes might therefore be a process with discrete stages representing the sequental addition of visual tasks" - Nature 453: 201-205.

Tutkimus onlinessa

Tämän meduusalajin silmien evolutionäärisestä merkityksestä tutkimuksessa todetaan mm.

"The evolutionary origin of photoreceptors has been suggested to be a general epithelial cell with a cilium and many microvilli, which subsequently gave rise to all the possible photoreceptors seen today (Salvini-Plawen & Mayr 1977). The photoreceptor described here (figure 3b) is close to such an origin. It also shows some similarity to the simple photoreceptor of the adult hydromedusa Leuckartia octona, claimed to be ciliary (Singla 1974).

Ciliary and rhabdomeric photoreceptors have been assigned various degrees of evolutionary significance (Salvini-Plawen & Mayr 1977; Nilsson 1994; Fernald 2000), but one should recall that the two types can sometimes coexist within the same species, and in rare cases even within the same eye (Eakin & Brandenberger 1981). Both types appear to have evolved independently several times (Salvini-Plawen & Mayr 1977; Nilsson 1994)."

Evoluutiota nopeasti ilman välimuotojakin havaittu

"New animal species evolved in an instant
* 18:24 27 July 2005
* NewScientist.com news service
* Bob Holmes

A new species of insect may have arisen in an evolutionary eye-blink as a result of cross-species mating. The discovery suggests that hybridisation - well known to be an important force in producing new plant species - may also be widespread in animals. Until now, it had been assumed that new animal species almost always arise by gradually splitting off from an existing lineage."
New Scientistin artikkeli

Evoluutioteorialle tukea antavaa keskeistä evidenssiä

Erittäin kiintoisa empiirinen havainto on kasvikunnan puolelta: kerrostumia tutkittaessa on havaittu, että varhaisimmilla kausilla (prekambri -kausi ja varhais-paleotsooinen kausi) ei esiinny siitepölyä eikä itiöitä eikä kasvien jäännöksiä. Liitukauden kerrostumaa varhemmista kerrostumista ei ole löytynyt kukkakasvien siitepölyä. Liitukaudelta on löydetty ainoastaan itiökasvien sekä paljassiemenisten kasvien siitepölyä. Erittäin merkittävä empiirinen tosiasia on, että Länsi-USA:n Green Riverin muodostumassa on hiilipitoisen orgaanisen aineksen kerrostumia (vuosilustoja) 20 miljoonan vuoden ajalta. Siitepölyä esiintyy Green River- muodostuman vuosilustojen tummien kerroksien yläosista pelkästään, mikä tukee käsitystä niiden syntymisestä keväisin. Nämä orgaanisen aineksen vuosilustot 20 000 000 vuoden aikajaksolta ovat kaikista radiometrisistä ajoitusmetodeista riippumaton, itsenäinen todiste myös siitä, että

a) maapallo on paljon vanhempi kuin 6000 - 10000 vuotta
b) mitään vedenpaisumusta ei ole tapahtunut, eikä mikään globaali tulva ole hävittänyt elämää (mukaan lukien kasvillisuutta) muutama tuhat vuotta sitten, eikä aikaisemminkaan.

Tietoa Green Riverin muodostumasta, josta on löydetty runsaasti fossiileja mm. matelijoista, linnuista, kaloista ja nisäkkäistä. Vanhin lepakon fossiilikin on löydetty Green Riveriltä (Icaronycteris index). Kasvien jäännöksien kuten siitepölyn merkitys on erittäin tärkeä myös ilmaston muutoksien tutkimisessa menneisyydessä.

Eliökunnan erilaiset sukupuut

On useita erilaisia sukupuita ja ne antavat tukea evoluutioteorian mukaiselle käsitykselle elämän kehityksestä ja lajien sukulaissuhteista. Näitä sukupuita ovat eivät ole ainoastaan "klassinen" paleontologinen sukupuu, vaan myös uudemmat geeneihin perustuvat sukupuut, jotka antavat tukea perinteiselle paleontologiselle sukupuulle eliölajien kehittymisestä (so. ovat vahva empiirinen evidenssi makroevoluutiosta kahdella eri tavalla havaintojen perusteella aikaansaaduilla sukupuujärjestelmillä):

* DNA-sukupuu
* Fossiilisukupuut
* Täiden sukupuu
* Morfologiasukupuut

On syytä kiinnittää erityisesti huomiota loisien sukupuuhun evoluutiota tukevana evidenssinä, koska se on niin suuressa määrin riippumaton sukupuu kuin vain voi olla.

Fossiileihin liittyen lisätukea evoluutioteorialle antavat fossiiliaineiston ajallinen jakauma, niiden syntyminen ja leviäminen ajallisesti (esimerkiksi siis prekambri- tai kambrikaudelta ei löydy ihmisien, apinoiden tai vaikka lehmien fossiileita, eikä nuorimmista geologisista kerrostumista löydy dinosauruksia). Fossiililöydöt antavat selvää empiiristä tukea eliölajien kehittymiselle yksinkertaisemmista muodoista monimutkaisempiin.

Viruksien jäänteet eliöiden perimässä

Makroevoluutiolle tukea antavat myös yhteis-HERVit, jotka ovat muinaisten viruksien jäänteitä eliöiden genomissa (perimässä) sekä muutkin DNA-katkelmat, jotka ovat yhteisiä eri lajeille, mutta lähinnä tarkoituksettomia jäänteitä apinoissa. Jos makroevoluutiota ei olisi tapahtunut, ei sellaisia käsittämättömiä DNA-pätkiä eikä HERV-jäänteitä voisi olla (endogeeniset retrovirukset myös muistaen).

Kaiken elämän yhtenäisyys ja biokemiallinen samankaltaisuus

Kaikella maapallolla esiintyvällä tunnetulla elämällä on sama geneettinen koodi, toisin sanoen lähes identtinen perimäjärjestelmä. Perimässä ei ole mitään tilastollisesti merkittäviä eroavuuksia, mitkä antaisivat perusteltua tukea olettaa, että kaikella elämällä ei olisi yhteistä alkuperää (vaikka teoksessa Evoluutio - kriittinen analyysi niin väitetään). Lisäksi molekyylitutkimus sekä perimän ja proteiinien vertaileva tutkimus kuten varsinkin sytokromi C ovat merkittävää empiiristä evidenssiä evoluutioteorialle, sillä sytokromi C:n samanlaisuudet lajien välillä ovat yhtäpitäviä evoluutioteorian mukaisesti tehtyjen lajien morfologisten sukupuiden kanssa. Sytokromi C antaa vahvasti tukea nimen omaan sille "makroevoluutiolle", joka on oikeastaan epäoleellinen käsite ja semanttista kikkailua, mutta kreationistien keskustelussa esillä pitämä erottelu "mikroevoluution" ja "makroevoluution" välillä. Ei luonnossa ole mitään muuta kuin evoluutiota, joka ajan myötä kasautuvan valinnan kautta muodostaa uusia elimiä ja lajeja. Ei ole olemassa mitään tieteellistä, toteen näytettyä mekanismia, joka jossain kohtaa asettaisi "katon" tai "rajan" evoluutiolle estäen sen "makroevoluution" (= uusien elimien ja lajien syntymisen). Taksonomian kannalta katsottuna lajeista muodostuu erinomainen sisäinen hierarkia, mikä palautuu yhteisestä alkumuodosta lähteneeseen haarautumiseen.

Ei ole vähäpätöinen todiste sekään, että samat transposonit esiintyvät evolutiivisen sukupuun mukaisesti lähisukua toisilleen olevien lajien samoissa kromosomikohdissa niiden perimässä. Lisäksi vielä lajeille yhteiset samanlaiset geenivirheet ja kokonaiset geeniperheet. Nämä kaikki viittaavat luontevimmin ymmärrettyinä evoluutioon. On hyvin vaikea keksiä mitään järjellistä tapaa, miten tämä kaikki olisi mahdollista jos kreationistinen käsitys olisi tosi (baramineineen eli "perusryhmineen" ja kerralla valmiina "täydellisiksi" luotuine lajeineen, jotka ovat sittemmin "rappeutuneet"). Myös merkittävä evidenssi evoluution tosiasiallisuudelle on, että perinnöllisten muutoksien mekanismit rekombinaatio ja erilaiset mutaatiot ovat todella olemassa empiirisesti todennettuina ja ne toimivat evoluution "työkaluina".

Olisi hyvin eriskummallista - jos kreationistinen käsitys olisi tosi - että sekä ihmisillä että simpansseilla esiintyy samanlainen geeneihin perustuva kykenemättömyys tuottaa C-vitamiinia, mutta suurin osa nisäkkäistä kykenee siihen. Tuollainen geneettinen virhe on pikemminkin haitta eikä osoitus jostain "älykkäästä suunnittelusta". Ihmisapinat saavat C-vitamiinin hedelmistä ja lehdistä, joten ne voivat elää tuosta mutaatiosta huolimatta, mutta ihmiset voivat sairastua keripukkiin C-vitamiinin puutteen takia, elleivät saa C-vitamiinia ravinnosta. Tämä geneettinen samanlaisuus selittyy luontevimmin simpanssien ja ihmisten yhteisellä kantamuodolla, josta sekä simpanssit että ihmiset ovat polveutuneet.

Mitä pitäisi löytyä jotta kreationismi saisi empiiristä tukea?

Toisaalta YEC-kreationistien olettamus vedenpaisumuksesta ja koko nykyisen biosfäärin syntymisestä 4000 - 4500 vuoden kuluessa nykyisenlaiseksi niistä Nooan arkissa olleista eläimistä (tai vain "perusmuodoista", kuten koiraeläinten kantamuodosta, jotka sitten alkoivat lajiutua vedenpaisumuksen jälkeen) vaatii niin valtavan nopeaa makroevoluutiota, ettei evoluutiobiologiassakaan pidetä sellaista kehitysvauhtia uskottavana.

On hyvä tiedostaa, että suomenkielinen termi "kehitysoppi" on oikeastaan harhaanjohtava, sillä evoluutiolla ei ole jotain suunnitelmaa tai päämäärää itsessään, eikä evoluutio tarkoita elämän "kehittymistä" ja "laadun parantamista" koko ajan jotain täydellisyyttä kohti. Eliölajit voivat sitä paitsi monimutkaistua ja sitten taas palata yksinkertaisemmiksi tai eliölajit voivat pysyä kutakuinkin muuttumattomina kymmeniä miljoonia vuosia, kuten muurahaiskarhut ja -kävyt ovat olleet muuttumattomia 50 miljoonaa vuotta sen tähden, että niiden ravinto - muurahaiset ja termiitit - eivät ole muuttuneet: jos ravinto ei muutu, ei saalistajienkaan tarvitse muuttua, ei ole valintapainetta uusien ominaisuuksien syntymiselle. Muutosta monimutkaisempaan tai yksinkertaisempaan tapahtuu eliöissä jos niiden ympäristössä esiintyy valintapainetta johonkin suuntaan.

Kreationistinen oppi murenemassa uusien geenitutkimuksien löytöjen valossa

"Perinteinen käsitys tietyille myrkyille vastustuskykyisten hyönteisten häviämisestä, sen jälkeen kun myrkyn käyttö lopetetaan, ei ainakaan täysin pidä paikkaansa, osoittaa uusi brittitutkimus. Nopeasti kehittyneen vastustuskyvyn on arveltu johtavan kompromisseihin muissa suhteissa ja vastustuskykyisten kantojen menestyvän siksi huonommin myrkkyä vailla olevassa ympäristössä. Siten luonnonvalinta hävittäisi vastustuskykyisen kannan paremmin menestyvien tieltä vähitellen.

Asiaa tutkittiin Bathin ja Oxfordin yliopistoissa, missä koe-eläiminä käytettiin banaanikärpäsiä. Kärpäsistä otettiin geneettisesti hyvin samanlaiset kannat, jotka erosivat ainoastaan DDT:lle vastustuskyvyn antavan geenin osalta. Aiemmissa kokeissa on verrattu kärpäskantoja, jotka eroavat toisistaan muutenkin kuin DDT:n kestävyyden suhteen.

Erilaisten banaanikärpästen menestystä seurattiin koko niiden elämänkaaren ajan. DDT:lle vastustuskykyisten ja myrkylle herkkien kärpästen lisääntymismenestyksessä ei ollut eroja ja itse asiassa naaraan puolelta vastustuskykyisen geenin perineet jälkeläiskärpäset menestyivät muita paremmin."
Tiedeuutiset

Eräitä kiinnostavia esimerkkejä evoluutiosta ja kreationisteille pohdittavaa

Ravintoketjun perustuotannosta huolehtivat rikkibakteerit. Yli puolet luolasta tavatuista eliölajeista oli tieteelle aikaisemmin tuntemattomia kun luola löydettiin 1986. Luolan eliöillä on maan pinnalla eleleviä sukulaisia, mutta mistään kreationistien baraminihypoteesin mukaisesta rappeutumislajiutumisesta ei voida puhua: ympäristön rikkipitoisuus on erittäin myrkyllinen siihen sopeutumattomille eläimille ja vallitseva hapen osapaine on vain murto-osa siitä minkä maanpäällä vapaina elävät eläimet tarvitsevat.

Tässä yhteydessä on hyvä kommentoida sitä kuinka kreationismissa puhutaan luonnonvalinnan kaltaisesta "rappeutumisvalinnasta" sekä "rappeutumislajiutumisesta" (nämä käsitteet eivät ole virallisia, mutta antavat kuvan mistä on kysymys) eli ns. makrorappeutumisesta, joka selitetään kasautuvaksi mikrorappeutumiseksi. Kreationistit ovat keksineet turhan tähden pyörän uudestaan, mutta antaneet sille uuden nimen ja kääntäneet prosessin päinvastaiseen suuntaan.

Alla lisää osoituksia elämän evoluutiosta:

Käpylisäke
Toiminut aiemmin fotoreseptorina. Vaihtolämpöisillä eläimillä pinealosyytit reagoivat valoon, linnuilla käpylisäkkeessä edelleen rhodopsiinin kaltaista pigmenttiä. Nisäkkäiltä valoherkkyys puuttuu, mutta pinealosyytit ovat edelleen osoitettavissa immunologisin menetelmin fotoreseptorisolujen kaltaisiksi.

Endokrinologiassa riittää esimerkkejä - kuten biologiassa muutenkin:

Endokrinologiaan liittyvästä geeniduplikaatiosta (geenien kahdentumisesta) voisi mainita kortikosteroidireseptorit, jotka lähtivät kehittymään arviolta miljardi vuotta sitten. Aluksi oli yksi yhteinen kortikosteroidireseptori, josta duplikaation kautta kehittyi gluko- ja mineralokortikoidireseptorit. 

Entomologista pohdittavaa kreationisteille

Loispistiäiset käyttävät pistinmäistä munanasetintaan muniessaan isäntäeläimiin. Pistiäisten lahkolla munanasettimia esiintyy muutenkin yleisesti. Loiskärpäsillä ei ole vastaavia munanasettimia, kuten ei kärpäsillä muutenkaan. Sen sijaan loiskärpäsillä on muista rakenteista, esimerkiksi takaruumiin viimeisten jaokkeiden kitiinilevyjen reunoista muodostuvia sahoja tai pistimiä, joilla isäntäeläimen sisään munivat loiskärpäset hoitavat saman homman kuin loispistiäiset omilla munanasettimilla.

Eikö tällainen olemassa olevien rakenteiden käyttäminen toisiin tarkoituksiin olekin loistava esimerkki evoluutiosta? Kärpäsillä ei ole fylogeneettistä taustaa, jossa esiintyisi pistinmäisiä munanasettimia, joten niiden on täytynyt "uusiokehittyä" muista olemassa olevista rakenteista. Olemassa olevan rakenteen uusiokäyttö toisiin tarkoituksiin on luonnossa ihan tavallista, sillä tavalla evoluutio toimii.

Elämä tarjoaa runsaasti esimerkkejä evoluutiosta kun on silmät nähdä eikä olla dogmaattisen ajattelun sokaisemia eikä jäädä saivartelemaan sanojen semantiikasta kuten "makroevoluution" ja "mikroevoluution" erilaisuudesta. Makroevoluutiokin on loppujen lopuksi vain kasautunutta mikroevoluutiota pitkän ajan puitteissa.

Nämäkin esimerkit osaltansa näyttävät, että kreationismi ei kestä kriittistä tarkastelua. Tässä artikkelissa olevien esimerkkien selittämien ei vaadi mitään yliluonnollisten olettamuksien tekemistä. Evoluutio riittää selittämään tällä sivulla kuvatut esimerkit.

Eräs ja vain eräs lukuisista evoluution käytännön ilmentymistä on myös pandojen (Ailuropoda melanoleuca) "peukalo" eli ranteen luista kehittynyt sopeutuma, jonka avulla panda kykenee saamaan hyvän otteen ravinnokseen käyttämästä bambusta. Pandan "peukalo" on liikkumaton, toisin kuin kädellisten oikeat peukalot ja siten varsin kömpelö, mutta evolutiivisesti katsottuna omaan tarkoitukseensa riittävä ja toimiva. Pandan "peukalo" on näyte siitä, miten evoluutio käyttää hyväksi olemassa olevia rakenteita ja muodostaa niistä sellaisen uuden rakenteen, joka on tarkoitukseensa riittävä. Mitään yliluonnollisia toimijoita ei ole tarpeellista olettaa pandan "peukalon" tekijäksi.
Pandan peukalosta

Lisäesimerkkejä ja todisteita evoluutiosta

2) Matelijoiden kehittyminen nisäkkäiksi todennettavissa kokonaisella joukolla fossiileja heimo- ja sukutasolla. Fossiileista ilmenee selkeästi nisäkkäiden kolmesta luusta muodostuvan sisäkorvan kehittyminen matelijoiden neliluisesta leukaluusta: lähdesivu
Äskettäin on yllä olevaa kuvaa täydentämään löydetty vähintään kolme uutta lajia, jotka ovat kuvan kahden ylimmän kallon väliin asettuvia välimuotoja muunnoksen kehittymisestä.

3) On sellaisia eliöitä, jotka täyttävät sekä kasvin että eläimen tuntomerkit.

Mitä vielä tarvitaan todisteiksi lajien kehittymisestä ja makroevoluution todellisuudesta? Kaikki yllä olevat esimerkit ovat nimenomaan evoluutiota.

4) Puuttuvien renkaiden "ongelma": kreationistien peräänkuuluttamia välimuotoja on olemassa ja niitä on löydetty vaikkapa ihmisen kehityshistoriasta. Itse asiassa kaikki lajit ovat välimuotoja eikä mitään muita eliöitä olekaan kuin välimuotoja, joten siltäkin osin kreationistiselta propagandalta katkeaa terä. Sitä paitsi molekyylitasolla voidaan todentaa fossiiliaineiston kanssa yhtäpitävä elämän sukupuu, joten emme edes ole riippuvaisia fossiileista koska meillä on "mikroskooppisia fossiileita".
Lähdesivu ihmisen evoluution välimuodoista

5) Jos ihminen olisi luomalla luotu niin olisi äärimmäisen epätodennäköistä ja peräti vaikeasti selitettävissä, miksi ihmisen genomissa (perimässä) on yli 3 miljardia vuotta vanhoja endogeenisten retroviruksien geenejä. Ihmisen ja ihmisapinoiden perimästä löytyy täysin samanlaisia endogeenisiä retroviruksia ja täysin samoista kohdista perimää. Ihmisellä ja simpanssilla näitä retroviruksia on eniten, seuraavaksi eniten gorillalta ja orangilta kolmanneksi eniten. Pitääkö enemmän vielä selittääkään tämän tosiasian merkitystä. Mutta miksi luomisessa olisi tekemällä tehty sellaisia endogeenisia retroviruksia ihmisen ja ihmisapinoiden perimään, tasan samoihin kohtiinkin vielä?

6) Erilaisia ns. roskageenejä ihmisen perimässä on jopa noin 10 000. Evoluution kannalta on hyödyllistä kuljettaa mukana näitä geenien "jätöksiä", sillä jossain vaiheessa niitä saatetaan tarvita. Miksi luomisessa olisi ihmisen perimään asetettu geenien jätöksiä - ihminenhän tehtiin alussa täydelliseksi luomiskäsityksen mukaan?

7) Ihmisellä on myös vain apinoille tyypillinen puna-viher-näkö, joka on tärkeä kun eletään puissa ja etsitään mahdollisimman uusia, helpommin sulavia lehtiä syötäväksi. Lisäksi ihmisen perimässä on täyden karvoituksen tekemiseen ja hännän kasvattamiseen pystyviä geenejä, mutta ihmisellä ne eivät ole toiminnassa. Polvilumpioiden muoto ihmisellä on myös sama kuin puissa liikkumiseen erikoistuneilla apinoilla - miksi tällaisia rakenteellisia samanlaisuuksia olisi luomalla luotu ihmiseen? Kreationismin "viitekehyksessä" ei ihminen ole mikään puussa elänyt lehtiä mutustellut olento. Evoluutioteorian paradigmassa ei ole mitään ongelmaa, vaan selitys on yksinkertainen ja ilmeinen - ja Occamin partaveitsen mukaisesti yksinkertaisin selitys on paras.

Merkittävä fakta evoluution puolesta on sekin, että ihminen ja simpanssi ovat toisilleen läheisempää geneettistä sukua kuin vaikkapa afrikkalainen elefantti intialaiselle elefantille. Ihmisen ja simpanssin geneettinen yhtäläisyys on 99 % tienoolla (käytän tarkoituksella sanaa "tienoolla", sillä tarkka prosenttiluku on vaihdellut hieman viime aikoina).

8) Eliölajien sisäkkäinen hierarkia (yhteiseltä kantamuodolta perityissä rakenteissa on ei-funktionaalista samankaltaisuutta). Esim. selkärankaisilta löytyy paljon piirteitä, joita ei ole muilla eläimillä, mutta on kaikilla selkärankaisilla, samoin kädellisillä on paljon piirteitä, jotka kaikki kädelliset jakavat, mutta niitä ei löydy miltään muulta nisäkkäältä. Erityinen luominen ei vaadi mitään tällaista välttämättä.

9) Eliökunnan sukupuun konvergenssi (eri metodit tuottavat saman sukupuun)

10) Homologiset piirteet (esim. valaan lantio)

11) Konvergentti evoluutio. Toisin sanoen hyvin erilaisilla rakenteilla ja geeneillä voi olla sama funktio, mikäli ne ovat kehittyneet erillään. Samaan funktioon vetoaminen ei ole riittävä selitys eliöiden yhteisille piirteille.

Eliöiden peruskaavio säilyy uusissa lajeissa, sillä geneettinen koodi on lähes identtinen kaikelle elämälle. Nykyään elävissä lajeissa löydetään vain rajattu määrä rakenteellisia perusratkaisuja. Selitys tälle ilmiölle on löydettävissä jopa satoja miljoonia vuosia säilyneissä ja lajeilta toisille välittyneissä yhteisissä geeneissä, jotka jatkavat vieläkin alkuperäistä säätelytehtäväänsä. Tällaisia homeoottisia geenejä tunnetaan monia, ja ne säätelevät lajien rakennetta lajista riippumatta.

Kun hiiren PAX-6 niminen geeni siirrettiin banaanikärpäsen alkioon, seurauksena oli silmän sijainnin vaihtuminen. Walter Gehringin tekemässä kokeessa banaanikärpäsellä vastaavanlaisen geenin sijoittaminen toiseen paikkaan alkiossa sai silmiä syntymään banaanikärpäsen raajoihin ja siipiin.

"Eye evolution
In order to test our hypothesis that Pax 6 is universal among vertebrates and invertebrates we have previously shown that the mouse Pax 6 gene is capable of inducing compound eyes when expressed ectopically in Drosophila. We now have done the reciprocal experiment by injecting ey and toy in RNA into one of the blastomeres of two-cell stage Xenopus embryos. These experiments were carried out in collaboration with Makoto Asashima’s group in Japan. The two Drosophila homologs induce eye structures in frog embryos. In addition, to Pax 6 function, Notch signaling is also conserved in vertebrate eye development.

Previously we have shown that Pax 6 is controlling eye development in organisms ranging from planarians to humans. If Pax 6 is a universal master control gene for eye development, the eye-specific enhancers containing Pax 6 binding sites should also be universally conserved. We have tested this hypothesis by using the P3 enhancer constructed by Ernst Wimmer which is found e.g. in front of most rhodopsin genes and drives GFP expression into the compound eyes and ocelli of Drosophila and various other insects. In collaboration with Emili Saló’s laboratory we have developed a method for electroporation leading to gene transfer in planarians. By subjecting the entire worm to electroporation we succeeded in transforming the totipotent neoblasts with a P3-GFP construct. The neoblasts are stem cells which gradually replace the somatic cells of the worm and also replenish the germ-line. The P3-GFP transformed neoblasts gradually replace the photoreceptor cells of the eyes leading to green-eyed planarians; they also replenish the germ-line and we have obtained F1 progeny with completely green eyes as well. This supports our notion that Pax 6 is a universal master control gene for eye development and allows us to study the truly totipotent stem cells in planarians."

Walter Gehringin kokeista, PAX-6 geenistä ja silmän evoluutiosta.
Geeneistä ja evoluutiosta perustietoa suomeksi sekä viitteitä lisätietoihin aihepiiristä

Hox-geenistä tuki maaselkärankaisten eläinten raajojen kehitykselle kalojen evistä

Lapasammen (Polyodon spathula) Hox-geenin säätelyä tutkittaessa saatiin tulokseksi, että Hox-geenin säätelykuvio on maalla elävien selkärankaisten eläinten geenisäätelyä vastaava. Tämä tarkoittaa sitä, että molekyylitason tutkimuksissa saatiin vahvistus kalojen evien evoluutiosta maaselkärankaisten eläinten raajoiksi. Kyky rakentaa raajoja, joissa on sormet ja varpaat oli olemassa kauan sitten, mutta tarvittiin sarjaa ympäristöllisiä "liipaisimia" tuon kyvyn aktivoitumiselle käyttöön. On saatu siten vahvistus aikaisemmalla käsitykselle, että (fossiloituneilla) kaloilla oli jo geneettinen apparaatti, mikä tarvittiin käsien, jalkojen, sormien ja varpaiden evoluutiolle. Tutkimus Hox-geenistä: New Genetic Data Overturn Long-held Theory of Limb Development (24.5.2007)

Kreationistit (etenkin YEC-väki) väittävät lajien alkuperän sijoittuvan sekä luomisen että oletetun vedenpaisumuksen takia Mesopotamian ja Turkin Ararat-vuoren seuduille Lähi-itään (muutaman tuhannen vuoden taakse). Tämä oletus ei saa tieteellistä tukea myöskään. Eräänä esimerkkinä voidaan antaa vaikka hevosen (equus-suku) evoluutio: todisteet osoittavat hevosen kehittyneen Pliohippus- lajista n. miljoona vuotta sitten Amerikan mantereella, mistä hevonen levisi maakannaksien avulla Aasiaan ja Eurooppaan (lisätietoa hevosen evoluutiosta TIEDE 5/2005). Equus kuoli sukupuuttoon Amerikassa 8000 -10 000 vuotta sitten. Ihmislajin syntypaikkana on tunnetusti Afrikka, minkä puolesta löytyy vahvasti empiiristä evidenssiä. 10 000 vuoden aikana nykyihminen Homo sapiens eteni Afrikasta Indonesian saaristoon asti.

Dinosauruksien sukupuu osoitettu olevan ennusteiden mukainen ja tukevan evoluutioteoriaa

Evoluutioteorian vahvistuminen jatkuu. Uuden tutkimuksen tulokset osoittavat lähes täydellisen yhdenmukaisuuden evolutiivisen elämänpuun ja fossiilien iän välillä. Fossiilijäännöksien on nyt vahvistettu olevan äärimmäisen tarkka todiste siitä dinosauruksien kehityksestä sekä siitä, miten linnut kehittyivät dinosauruksista.

“A recent study by researchers at the University of Bath and London’s Natural History Museum has found that scientists’ knowledge of the evolution of dinosaurs is remarkably complete...

We are excited that our data show an almost perfect agreement between the evolutionary tree and the ages of fossils in the rocks. This is because it confirms that the fossil record offers an extremely accurate account of how these amazing animals evolved over time and gives clues as to how mammals and birds evolved from them.” ScienceDaily

Lisätietoa älykäs suunnittelu, evoluutio, luonnonvalinta ja elämän synty-kysymyksistä
1. osa: Luonnonvalinta, sattuma, evoluutio ja älykäs suunnittelu : 2. osa: Palautumaton monimutkaisuus luonnossa - uhka evoluutioteorialle? Onko bakteerimoottori falsifioinut evoluutioteorian ja todistanut suunnittelun? : 3. osa: Antrooppinen periaate ja elämän synty. Rationaalinen vaihtoehto suunnittelu-oletukselle

Ylös