Kreationistien väitteiden kumoaminen tieteellisesti ja heidän tavoitteensa paljastus

Kreationismi (tässä artikkelissa viitataan ainoastaan kristillisperäiseen, Raamatusta ammentavaan kreationismiin sekä lopussa myös moderniin ID- eli älykäs suunnittelu-liikkeeseen, johon kuuluu myös ei-kristittyjä eli se ei ole sitoutunut nimen omaan kristinuskoon, vaikkakin moni sen kannattajista onkin) eli luomisusko ei ole tiedettä, vaan se on uskonnollista uskoa, koska se perustuu valmiiseen tietynlaiseen raamattunäkemykseen, joka jo lähtökohtaisesti etukäteen sanelee johtopäätökset, joihin kreationistisen "tutkimuksen" tulee päätyä ollakseen hyväksyttävää. Kreationismi käyttää deduktiota ("yleisestä totuudesta kohti yksittäisiä tosiasioita"). Deduktiivinen päättely on "totuuden säilyttävää" päättelyä: jos oletukset ovat tosia, myös johtopäätös on tosi. Perinteisesti on sanottu, että johtopäätös "sisältyy" lähtöoletuksiin. Esimerkkinä Institute for Creation Researchin lausunto heidän lähtökohdastaan tutkimukselle:

"We believe in the absolute integrity of Holy Scripture and its plenary verbal inspiration by the Holy Spirit as originally written by men prepared for God for this purpose. The scriptures, both Old and New Testaments, are inerrant in relation to any subject with which they deal, and are to be accepted in their natural and intended sense . . . all things in the universe were created and made by God in the six days of special creation described in Genesis. The creationist account is accepted as factual, historical and perspicuous and is thus fundamental in the understanding of every fact and phenomenon in the created universe."

"The various original life forms (kinds), including mankind, were made by direct creative acts of God. The living descendants of any of the original kinds (apart from man) may represent more than one species today, reflecting the genetic potential within the original kind. Only limitedbiological changes (including mutational deterioration) have occurred naturally within each kind since Creation.

The great Flood of Genesis was an actual historic event, worldwide (global) in its extent and effect.

The special creation of Adam (the first man) and Eve (the first woman), and their subsequent fall into sin, is the basis for the necessity of salvation for mankind.

Death (both physical and spiritual) and bloodshed entered into this world subsequent to, and as a direct consequence of, man’s sin."

"By definition, no apparent, perceived or claimed evidence in any field, including history and chronology, can be valid if it contradicts the Scriptural record. Of primary importance is the fact that evidence is always subject to interpretation by fallible people who do not possess all information." - Edellä mainittu sivu

Tuskin voi paljon selvemmin ilmaista, että "tieteellisessä kreationismissa" johtopäätökset ja vastaukset ovat jo ennalta valmiita ja Raamatussa (siis heidän tavallaan tulkittuna) etukäteen jo lukkoon lyöty. Yllä mainitussa AiG:n lausunnossa korostetaan, ettei erehtyvällä ihmisellä ole kaikkea tietoa, mutta nähtävästi AiG:n kreationistit katsovat itsellään olevan a priori sellaista alkuperäistä tietoa, että he tietävät mikä on se erehtymätön totuus ja he tietävät a priori ettei mitään Raamatulle ristiriitaista evidenssiä ole ennen kuin mitään on tutkittukaan. Täten mihinkään uuteen ja erilaiseen tietoon ei voida päästä kun mahdollisuuskin on jo lähtökohdissaan suljettu pois, joten "tutkimus" pyörii samassa dogmaattisen auktoriteettiuskon hallitsemassa kehässä.

Tieteellinen metodi sen sijaan on:
"Nämä ovat havaitsemamme tosiasiat, mitä johtopäätöksiä niiden perusteella voidaan tehdä". So. tutkitaan ensin ja hyväksytään kaikki tulokset. Muodostetaan sitten teoria, joka selittää miten ja miksi tällaisia tuloksia saadaan. Teoriaa muutetaan jos saadaan havaintoja, joita olemassa oleva teoria ei selitä tai teoria korvataan kokonaan uudella. Oikea tiede käyttää induktiivista metodia. Induktio tarkoittaa mitä tahansa "tietoa lisäävää" päättelyä tai mitä tahansa ei-deduktiivista päättelyä, jossa johtopäätös ei "sisälly" lähtöoletuksiin. Induktiivinen päättely ei näin ole välttämättä totuuden säilyttävää eikä erehtymätöntä.

Tiedon merkityksen selvittäminen on keskeisimpiä filosofisia perusajatuksia. Viimeisten yli 2000 vuoden aikana ollaan koetettu vapautua maailmankatsomuksellisista esiolettamuksista ja kaikista tarpeettomista ja todistamattomista yliluonnollisista selityksistä (vrt. Occamin partaveitsi: "yksinkertaisin, vähiten lisäoletuksia tarvitseva, selitys on paras"). Tämän prosessin tuloksena on löydetty hyvin perusoletukseton ydin luonnontieteellisen tutkimuksen käyttöön viime vuosisatojen aikana, mikä on johtanut mm. lääketieteen voimakkaaseen kehitykseen, kun sairauksien todelliset, luonnolliset syyt on saatu selville ja niihin vaikuttavat hoitokeinot maagisten ja muiden yliluonnollisten selitysten tilalle.

Tieteelliseen tutkimukseen ei kuulu kreationismille ominainen auktoriteettiusko eikä dogmatismi, vaan tiede kerää systemaattisesti ja empiirisesti havaintoja todellisuudesta ja tekee havaintojen pohjalta johtopäätöksen (teorian), joka parhaiten selittää kaikki havainnot. Koska tiede on itsekriittistä, testattavaa ja avointa, teorioita voidaan myös kritisoida ja teorioita korjataan tai ne korvataan kokonaan uusilla, havainnot paremmin selittävillä teorioilla, jos tehdään havaintoja, joita olemassa oleva teoria ei voi selittää. Tieteessä käytetään loogisia ja empiirisiä (kokemusperäisiä) metodeja todellisuuden ymmärtämisessä. Tieteellinen teoria on sitä uskottavampi, mitä paremmin se sopii havaintoihin

2. Kreationismi ja evoluutioteoria eivät ole tiedettä, koska tiede käsittelee vain tässä ja nyt olevia asioita, eikä se voi vastata historiallisiin kysymyksiin maailman ja elämän alkuperästä.

Tämä kreationistien väite itse asiassa kumoaa yllä esitetyn kreationistien ensimmäisen väitteen ja vie perustan koko kreationistiselta "tieteeltä" myöntäen, että he eivät voi vastata pätevästi kysymyksiin maailman ja elämän alusta. Kuitenkin kreationistien tämäkään väite tieteen rajoittumisesta vain nykyhetkeen ei ole pätevä. Jos tiede voisi tutkia vain "tässä ja nyt" olevia asioita emme voisi tietää mitään mistään, mikä ei ole nykyhetkessä. Emme voisi tietää onko Raamattua vaikkapa ollut olemassa 100 vuotta sitten, emmekä ylipäätään koko historiasta mitään, sillä emme pääse ajassa taaksepäin katsomaan, mitä menneisyydessä tapahtui. Tiede kykenee todellisuudessa tutkimaan ja löytämään luotettavaa tietoa menneisyydestä. Mennyttä aikaa tutkivia tieteenhaaroja ovat historia, geologia, paleontologia ja kosmologia, joka tutkii maailmankaikkeuden alkuperää. Nämä tieteet käyttävät omia niille sopivia metodejaan ja evoluutiobiologia on myös eräs tällainen kausaalisuutta (syy-seuraus suhteita) ymmärtävä tiede, joka käyttää historiallisia todisteita normaalin tieteellisen käytännön mukaisesti.

Kreationistisen ajattelun logiikan eräs suuri virhe

Kreationistien järkeilyn logiikka kaatuu siihen, että he olettavat täysin perusteettomasti evoluutioteorian - oletettujen tai olemassa olevien - aukkojen tai "heikkouksien" olevan todiste Raamatun luomiskertomuksien ja kristillisen luomisuskon (josta on sitä paitsi monta keskenään ristiriitaista versiota) puolesta. Jos jossain teoriassa, olkoon se mikä tahansa, on aukkoja, ei se todista kilpailevien teorioiden tai oletuksien oikeassa olemista. Jokainen kilpaileva teoria tarvitsee omat positiiviset todisteensa juuri sen teorian tueksi (ja lisäksi asianmukaiset falsifiointikriteerit, joiden avulla ne voidaan osoittaa virheellisiksi. Tieteessä ei tosiasiassa edes "todisteta" mitään, ainoa poikkeus on matematiikka, jossa todistetaan).

Mutta mitkä ovat kreationismin falsifiointikriteerit ja ovatko kreationistit vilpittömästi valmiit sitoutumaan niihin ja hylkäämään kreationisminsa falsifiointikriteerien täyttyessä? Siinä on yksi keskeinen kysymyspari, johon tuskin tulee vastausta.

3. Jos kuu olisi miljardien vuosien ikäinen siellä pitäisi olla pölyä kymmeniä metrejä, mutta siellä on vain muutamia senttejä pölyä, joten kuun on oltava vain muutaman tuhannen vuoden ikäinen

Kreationistien olettamus perustuu Hans Petterssonin keräämään virheelliseen ja vanhaan laskelmaan, jonka mukaan maapallolle tulee tätä pölyä jopa 15 miljoonaa tonnia vuodessa. Tämä määrä on rajusti yliarvioitu (Pettersonin mittaukset ja laskelmat olivat virheellisiä jo pelkästään näytteiden keräämisen osalta). Nykymenetelmin sen sijaan pölyn kertymä on paljon pienempi, ainoastaan 18 000 - 25 000 tonnia vuodessa mitä puolestaan tukee mm. maakerroksista löytyneet määrät ja satelliiteilla tehdyt tutkimukset. Näin ollen kuupölyn määrä ei tue väitettä kuun (ja koko aurinkokunnan) nuoresta iästä. Kahdella paljon luotettavammilla, toisistaan riippumattomilla menetelmillä on saatu täysin erilaista tietoa avaruuspölyn kerääntymisestä ja kumpikin näistä tutkimusmenetelmistä antaa saman tuloksen: 18 000 - 25 000 tonnia/v., mikä on paljon pienempi kuin Pettersonin laskelmat. Koska kaksi eri tutkimusmetodia antaa saman tuloksen, joka on ristiriidassa Pettersonin tutkimusten kanssa, niin ei voi muuta kuin tulla siihen tulokseen, että Pettersonin oletuksiin perustuvat laskelmat ovat vääriä.

4. Maan magneettikentän puoliintumisaika on 1400 vuotta eli maa on 1400 v. välein menettänyt puolet magneettikenttänsä voimakkuudesta. Jos tästä lasketaan mitä se on ollut 10.000 vuotta sitten, niin voimakkuudeksi saadaan sama kuin magneettisella tähdellä, joten maa ei voi olla 5 miljardia vuotta vanha

Tämä on kreationistien suosima myytti maan magneettikentän pienenemisestä. Alkuperäinen virhe on peräisin texasilaisen kreationistifyysikko Thomas Barnesin vuonna 1973 tekemästä tutkimuksesta, jossa hän oletti maan magneettikentän voimakkuuden laskeneen eksponentiaalisesti, jolloin arvio 10000 vuoden takaisesta magneettikentästä todella oli magneettisen tähden luokkaa. Tällainen tulos jo osoittaa, että hänen arvionsa oli täysin mahdoton, sillä maapallo ei kykene mitenkään tuottamaan niin voimakasta magneettikenttää. Varsinainen virhe piilee siinä oletuksessa, että maan magneettikentän muutokset olisivat tasaisia. Tuollaista oletusta ei saisi tehdä hyvin virheherkkien havaintojen pohjalta, tuntematta asiaan vaikuttavia prosesseja. On olemassa vahvoja geologisia todisteita kentän polariteetin kaoottisista vaihdoksista. Atlantin pohjasta on luettavissa geologinen tallenne näistä muutoksista. Polariteetin on laskettu vaihtuneen ainakin noin 200 kertaa viimeisen 170 miljoonan vuoden aikana. Barnesin käyttämällä eksponentiaaliselle käyrälle ei ole mitään rationaalisia perusteluita. Sitä paitsi Barnesin väitteet ovat analyyttisiä, eivät kokeellisia.

5. Kehityksen mekanismia ei tunneta eikä kukaan osaa selittää, miten kehitys tapahtuu

Evoluution tieteellinen määritelmä on  geenialleelien suhteellisten lukumäärien muuttuminen populaatiossa. Todellisuudessa juuri evoluution perusmekanismit eli variaatioiden syntymekanismi ja luonnonvalinta ovat nykyään suhteellisen hyvin tunnettuja. Perusmekanismien tai niiden yksityiskohtien tunteminen ei kuitenkaan tee mahdolliseksi ennustaa evoluution melko sattumanvaraista kulkua. Siksi evoluution historian selvittämisessä tarkastellaan geneettisiä, anatomisia ja paleontologisia todisteita. Toki yksityiskohdissa on selvitettävää ja tutkittavaa ja biologeilla on asioista erilaisia näkemyksiä, mikä on normaalia tieteessä.

Esimerkiksi kun jokin hyödyllinen mutaatio tapahtuu jollekin yksilölle niin se siirtää sen myös jälkeläisilleen. Kun mutaatio sitten on hyödyllinen niin se tarkoittaa sitä, että se antaa kilpailuedun yksilölle verrattaessa sitä toisiin ja kun tämän mutaation kantajan jälkeläisilläkin on se, niin sukupolvien saatossa niiden (kantajien) suhteellinen määrä populaatiossa kasvaa. "Mutaation hyödyllisyydellä" tarkoitetaan nimenomaan sellaista mutaatiota, joka parantaa sen kantajan mahdollisuutta selviytyä hengissä/tuottaa enemmän tai laadukkaampia jälkeläisiä.

6. Komeetat ovat avainasemassa aurinkokunnan ja koko maailmankaikkeuden iän määrittämisessä. Asiantuntijoiden mukaan 10000 vuodessa suurin osa komeetoista olisi hävinnyt tomuksi, mutta kuitenkin niitä on vielä runsaasti. Kuiperin vyöhykkeen olemassaolosta komeettojen lähteenä ei ole todisteita

Olettamuksen on tarkoitus tukea väitettä aurinkokunnan ja maailmankaikkeuden nuoresta iästä (n. 6000-10000 vuotta). Lyhytperiodisten komeettojen elinikä on lyhyt todellakin. Tosiasiassa niitä ei riittäisi edes 10000 vuodeksi, joten kreationismikin vaatii jonkin selityksen niiden määrälle. Aurinkokuntaan tulee pitkäperiodisia komeettoja kaukaa ulkopuolelta, jolloin suuret planeetat voivat vetovoimallaan vangita ne lyhyemmälle radalle. Kuiperin vyöhyke on olemassa, mutta se on vain hyvin kapea ja sisältää arvioiden mukaan vain alle 100 000 komeettaa, eikä se siten ole riittävä lähde lyhytperiodisille komeetoille. Kuiperin vyöhykkeen komeettojen radat ovat melko ympyränmuotoisia, eivätkä ne siten helposti eksy aurinkokunnan sisäosiin. Kuiperin vyöhykkeen komeettoja on havaittu visuaalisesti, joten vyöhykkeen olemassaolo on tosiasia.
Kuvia Kuiperin vyöhykkeen komeetoista

Kreationistit eivät ota huomioon Oortin pilveä komeettojen lähteenä. Aurinkokuntaan saapuu välillä pitkäperiodisia komeettoja (esim. Kohoutek vuonna 1973), joiden rata on toisinaan hyvinkin pitkä (n. 5 0000 AU). Oortin pilvi on tällaisten komeettojen alkulähde. Pitkäperiodiset komeetat eivät ole ''vain teoreettisia'' vaan havaittuja tosiasioita. Lyhytperiodisten komeettojen runsaudelle tarvitaan vain pitkäperiodisten komeettojen virta; niiden alkuperällä ei ole merkitystä. Oortin pilvessä arvioidaan olevan satoja miljoonia komeettojen ytimiä, mutta silti siitä ei voi olla suoria näköhavaintoja; sen komeettatiheys on vain muutama komeetta aurinkokunnan halkaisijan (n. 100 AU) kokoisen kuution tilavuudessa. Ne ovat täysin näkymättömiä, kunnes tulevat tarpeeksi lähelle aurinkoa, joka saa aikaan komeettojen tunnusomaisen pyrstön sulattaessaan komeetan ytimestä jäätä. Näin ollen komeetoistakaan ei saa mitään tukea väitteelle maailmankaikkeuden nuoresta iästä.

7. Swasey-vuorilta Utahista löytyi kerrostumasta lapsen jalanjäljet noin 600 m korkeudelta. Jalanjäljen keskellä sijaitsi kokoon puristuneen trilobiitin jäännökset. Ihmiset ja trilobiitit elivät samaan aikaan vaikka trilobiittien piti kuolla sukupuuttoon 300-400 milj. vuotta sitten.

Kyseessä on eräs kreationistien monista "urbaaneista legendoista". Eräältä paikalta USA:ssa väitettiin löydetyn ''sandaalin murskaama trilobiitti'', jonka Burdick on löytänyt läheltä olettamiaan ''lapsen jalanjälkiä''. Sandaalinjäljen löysi paikallinen kivenkeräilijä William Meister (hän ei ollut mikään tohtori, kuten monissa kreationistisissa lähteissä on väitetty. Kreationistit korostavat mielellään oppiarvoja, jopa olemattomia sellaisia!).

''Sandaalinjäljestä'' löydetyt trilobiitit ovat aivan aitoja fossiileja. Väitetty "lapsen jalanjälki" on kuitenkin mitä ilmeisimmin vain luonnonmuodostelma, vaikkakin erikoisen muotoinen. Alueella on useita samanlaisia muodostelmia, jotka ovat enemmän tai vähemmän ''sandaalimaisia''. Niillä ei ole mitään järjestelmällisyyttä, ei mitään merkkejä kävelemisestä kuten useita jalanjälkiä peräkkäin, eli mitään todisteita ei ole siitä, että ihmiset olisivat "kävelleet trilobiittien joukossa". Toinen ongelma on, että kuinka ihmisen jäljet sopivat kreationistien vedenpaisumusolettamukseen? Ei voitane pitää uskottavana, että meren pohjassa käveli ihmisiä kun trilobiitit hautautuivat?

Nämä löydetyt jalanjäljet on kaiken lisäksi todistettavasti käsin kaiverrettu kiveen sen jälkeen kun kivi oli hakattu ensin irti, joten kyseessä on tietoinen huijausyritys. Tämän petosyrityksen lisäksi on hyvä muistaa, että löytäjä tri Clifford Burdick on tämän sitä paitsi huijari myös akateemisten oppiarvojensa suhteen, aivan kuten läheiset kreationististi-tutkijatoverinsakin. Huijaukset ja kyseenalaisuudet kreationistien ihailemissa akateemisissa oppiarvoissa eivät ole lainkaan harvinaisia, eivätkä muutkaan huijaukset, kuten vääristellyt ja yhteydestään irrotetut lainaukset tutkijoiden julkaisuista. Mitä tämäkin kertoo kreationistien moraalista ja epätoivoisesta yrityksestä keksiä todisteita tukemaan heidän näkemyksiään Genesiksestä?

Kreationistit ovat muutenkin suosineet väitteitä ihmisten jalanjäljistä "mahdottomissa kerrostumissa", kuten dinosauruksien jälkien ja jäännöksien joukossa. Mutta osa näistä ''ihmisen jalanjäljistä'' on paljastunut ihmisen tekemiksi kaiverruksiksi 1920-30 -luvuilla, eli huijauksiksi. Niiden jalanpohjan anatomia poikkeaa tarkemmin tarkasteltuna oleellisesti ihmisen jalasta. Muutkin merkit viittaavat keinotekoisuuteen, sillä kiven rakenne paljastaa, että jalanjälki on kivilaatan alapinnassa. Jalanjälki on kaiverrettu kiveen vasta sen irtihakkaamiseen jälkeen. Jalanjäljen pituus oli 38 cm, joten se olisi valtavan iso ihmisjalaksi. Asiaan liittyi kaikenlaista sekaannusta ja väärinymmärrystä kiven alkuperästä.

Loput Glen Rosesta löydetyistä dinosauruksien jälkien lähellä olleista ihmisen jalanjäljiksi luulluista jäljistä ovat osoittautuneet dinosaurusten jalanjäljiksi. Osan jäljistä pitäisi olla 4 metriä pitkän ''ihmisen'' jättämiä, mikä on ilmeisen mahdotonta. Kreationistien julkaisuissa nämä jäljet ovat olleet kuuluisia, mutta useimmat heistä ovat jo luopuneet näiden "todisteiden" käyttämisestä.

8. Jos evoluutio on asteittaista, ei pitäisi olla aukkoja ("puuttuvia renkaita") lajien välillä

Evoluutiotutkijoilla on ensinnäkin eri koulukuntia siitä, miten evoluutio tapahtuu. Karkeasti määriteltynä gradualistien mukaan evoluutio tapahtuu asteittain, pienin vähittäisin muutoksin luonnonvalinnan perusteella, mutta ei kuitenkaan muuttumattomalla nopeudella. Punktualistien mukaan kehitys etenee hyppäyksittäin, tiivistäen asteittaisen kehityksen nopeisiin jaksoihin (Eldredge, Gould). Mutta tämä koulukuntaluokittelu ei ole todellisuudessa näin selväpiirteinen eikä mustavalkoinen, sillä myös punktualistit myöntävät asteittaisen kehityksen. Eivätkä tutkijat ole koskaan väittäneetkään, että aukkoja ei voisi olla fossiilisarjoissa. Fossiloituminen on ylipäätään harvinaista niin että tätä enempää ei fossiileja edes voida olettaa löytyvän. Toisaalta fossiileja etsitään lähinnä vain sellaisista paikoista mihin pääsee helposti käsiksi.

Sivumennen sanoen voi tässä todeta, että jos kreationistien "vedenpaisumusteoria" pitäisi paikkansa, niin silloin voisimme todellakin olettaa fossiileita löytyvän nykyistä huomattavasti enemmän. Vedenpaisumus ja kaikki muu maaperän "vääntäminen", mitä tuhotulvaan oletetaan liittyneen merkitsisi sitä, että kaikki eläimet ja miljoonat ihmiset hautautuivat nopeasti, lyhyessä hetkessä.

Koska kreationistit olettavat "Nooan aikaisessa ihmiskunnassa" eläneen kymmeniä tai satoja miljoonia ihmisiä, joilla oli kehittynyt kaupunkikulttuuri" ja jotka olivat "nykyihmiseen verrattuna paljon pitkäikäisempiä (jopa lähes tuhat vuotta vanhoiksi eläneitä) ja paljon terveempiä sekä pitempiä" meidän pitäisi löytää maakerrostumista lähes joka puolelta maapalloa paljon näiden nykyihmistä parempien ja satojen vuosien ikäisten ihmisten fossiileita (sekä heidän asumuksiensa ja kulttuuriensa jäännöksiä) ja jopa Raamatun mainitsemia "jättiläisiä" (1 Moos.6:4) - mutta mitään sellaisia ei maaperästä löydy.

Todellisuudessa on täysin odotettua, että aukkoja löytyy fossiilisarjoissa. Hämmästyttävämpää olisi se jos löydettäisiin täydellisiä fossiilisarjoja tai ylipäätään nykyistä enemmän fossiileita. Juuri tietyt epätäydellisyydet fossiilisarjoissa antavat paljon tietoa, koska ne juuri kertovat evoluutiosta. Aukkoisuus johtuu siitä, että evoluutiota tapahtui toisilla alueilla, mistä kaivauksia on tehty (eikä vanhimmat fossiilit ole välttämättä edes säilyneet nykypäiviin asti, vaikkakin jotain jäännöksiä on prekambrikauden kerrostumistakin).

On myös muistettava mahdollisuus, että vertailemalla kahden lajin molekyylejä - vaikkapa ihmisen ja simpanssin sytokromia - pystytään laskemaan suurin piirtein (heittoa voi esiintyä miljoonakin vuotta, mikä elämän pitkän kehityshistorian kannalta ei sinänsä ole outoa), miten paljon aikaa niiden yhteisestä esi-isästä on kulunut. Tosin molekyylikelloon liittyy vielä toistaiseksi ratkaisemattomia epäselvyyksiä ja merkittäviä ongelmia, mutta joka tapauksessa molekyylikellollakin sen tietyistä ongelmista huolimatta päästään satojen tuhansien ja miljoonien vuosien ikään. Molekyylikellon avulla voidaan selvittää, miten läheistä sukua eri lajit ovat.

Mitä tulee kreationistien korostamaan "kambrikauden räjähdykseen" (Cambrian Explosion: useimmat eläinkunnan pääjaksot löytyvät kambrikauden kerrostumista ja varsin pitkällekin kehittyneinä) niin molekyylikello-tekniikalla on kyseenalaistettu koko kambrikauden räjähdys. Pääjaksojen alku lienee tapahtunut jo ainakin prekambrikaudella, vaikka siitä ei ole fossiili-todisteita, koska ne ovat tuhoutuneet maankuoren liikkeissä ja sitäpaitsi sedimenttikerroksia noin vanhoilta ajoilta on hyvin vähän. Alla tietoa esi-kambristen fossiilien tilanteesta

"If the results of his team's genetic study are correct, Hedges says the scientific question must change from "How did all these species evolve so suddenly early in the Cambrian period?" to "Why don't we see any fossils of these species long before the Cambrian period?" Among the suggested answers are that changes in the Earth's atmosphere led to the development of hard external skeletons in animals that had only soft external skeletons before the Cambrian period. "Hard body parts like external skeletons are most likely to become fossils," Hedges explains. Species not likely to fossilize, like earthworms, typically live and die without leaving a trace of their existence--except in the genes of their descendants.

Another hypothesis is that many species of animals with skeletons were living on Earth before the Cambrian period, but they were so small that their fossils have not yet been found. "The further back in time you want to look in the fossil record, the fewer places there are on Earth to look," Hedges explains. Fossils have to be safely encased in sedimentary rock, which, over time, melts or becomes deformed by the movement of the Earth's crust. Sedimentary rocks over 3 billion years old are very rare. "If we can find very-old and very-fine-grained phosphate sediments, which can preserve even soft bodies, we might have the potential of finding fossils of these early animals, even if they were only microscopic in size," Hedges says. "We seem to be missing the fossils of a lot of species."

9. Lajien evoluutiosta ei ole todisteita eikä mitään havaintoja ole uusista lajeista

Hauskasti on niitäkin kreationisteja (esim. Scherer-Junker: Evoluutio-Kriittinen analyysi), jotka myöntävät uusia lajeja syntyneen, joten kreationistit eivät ole tässäkään keskeisessä asiassa yksimielisiä. On myös tärkeää oivaltaa, että lajien väliset rajat voidaan ylittää ja että lajien väliset rajat eivät ole jyrkkiä. Tiede tuntee esimerkkejä lajien muuttumisesta ja uusista lajeista. Eräänä uusimmista mainittakoon Scientific American-julkaisussa raportoitu tuore tutkimus, jossa todettiin erään nisäkäslajin (white-footed mouse) muuntuneen geneettisesti dramaattisesti ja merkittävästi Chicagon alueella vain 150 vuoden aikana. Tässä lainausta artikkelista, jossa näistä hiiristä kerrotaan:

Speedy Evolution Detected in Windy City's Wild Mice

The white-footed mouse isn't much to look at, but a new study suggests it may be a superstar when it comes to evolution. According to a report published today in the journal Nature, a group of the animals in the Chicago area has undergone significant genetic change over the last 150 years. The findings suggest that a mammalian genome can evolve much more rapidly than previously thought.

Oliver R. W. Pergams of the Chicago Zoological Society and his colleagues originally set out to study the historical relationship between two species of mice native to the Chicago area, the white-footed mouse (see image) and the prairie deer mouse. It soon became apparent from the lack of deer mouse museum specimens, however, that the white-footed mouse had been much more successful over time and had forced the prairie deer mouse from its once dominant position. The researchers thus refocused their study on the white-footed mouse. They analyzed mitochondrial DNA from 56 museum specimens dating back as far as 1855 and compared it to samples from 52 live animals captured in local parks and reserves. When the scientists divided the specimens into 50-year intervals and compared the sequences, they discovered dramatic genetic changes.

Only one mouse caught between 1999 and 2000 had the DNA sequence that was most common among the animals collected prior to 1950, according to the report. In addition, today's predominant sequence only first appeared in 1906. The changes coincide with increased human activity in the area, which the authors propose may have spurred evolutionary change. "We think it's likely that the new gene sequence was either unconditionally advantageous, or that it was advantageous relative to environmental changes caused by humans," Pergams comments. Regardless of the cause, he says that the findings suggest "that the 'molecular clock' may sometimes, and sporadically, tick blindingly fast." --Sarah Graham
Lähdeartikkeli Scientific Americanissa

Jos uusi kanta näitä hiiriä ei pysty tuottamaan lisääntymiskykyisiä jälkeläisiä vanhan kannan kanssa on meillä uusi hiirilaji ja taas uusi esimerkki evoluution mukaisesta lajiutumisesta.

Lisäesimerkkeinä lajien kehittymisestä voidaan mainita vielä vaikkapa 1958-1962 aikaansaatu Drosophila paulistorum -kanta, joka ei tuottanut alkuperäisen lajin kanssa risteytettäessä muuta kuin steriilejä jälkeläisiä. Tai jo 1920 -luvun lopussa neuvostoliitossa risteytetty retiisikaali. Tämän uuden lajin jälkeläiset pystyivät lisääntymään vain keskenään, kun risteytykset alkuperäisten lajien kesken eivät tuottaneet jälkeläisiä. Retiisikaali itsepintaisesti kasvatti joka kerta retiisin lehdet ja kaalin juuret kun tavoite oli päinvastainen.

Kun siis geneettinen muuntelu on edennyt niin kauas, että alkuperäisen populaation ja (vähitellen) muuntuneen populaation geenit eivät enää sekoitu keskenään syystä tai toisesta, on kysymys lajiutumisesta. Myös"reaaliaikaista" lajiutumista on havaittu, katso esimerkkejä alla olevista tiedeartikkeleista.
NCBI
Biomedcentral

Department of Biological Sciences, Rutgers University, Piscataway, New Jersey 08855-1059, USA.

Thirty-five period locus sequences from Drosophila pseudoobscura and its siblings species, D. p. bogotana, D. persimilis, and D. miranda, were studied. A large amount of variation was found within D. pseudoobscura and D. persimilis, consistent with histories of large effective population sizes. D. p. bogotana, however, has a severe reduction in diversity. Combined analysis of per with two other loci, in both D. p. bogotana and D. pseudoobscura, strongly suggest this reduction is due to recent directional selection at or near per within D. p. bogotana. Since D. p. bogotana is highly variable and shares variation with D. pseudoobscura at other loci, the low level of variation at per within D. p. bogotana can not be explained by a small effective population size or by speciation via founder event. Both D. pseudoobscura and D. persimilis have considerable intraspecific gene flow. A large portion of one D. persimilis sequence appears to have arisen via introgression from D. pseudoobscura. The time of this event appears to be well after the initial separation of these two species. The estimated times since speciation are one mya for D. pseudoobscura and D. persimilis and 2 mya since the formation of D. miranda.

Lisää esimerkkejä uusista lajeista ja rakenteellisista muutoksista eliöissä (esimerkkejä on paljon enemmän kuin nämä)

1. Todistettavasti ja havaitusti noin 50 vuotta sitten syntyi allopolyploidisesti kaksi tetraploidista kasvilajia: Tragopogon mirus sekä Tragopogon miscellus.
2. Ns. Spiegelmannin hirviö - Q(beta)virus, jonka jakaantumiset tapahtuvat ilman aineenvaihduntaa ja joka tarvitsee elääksensä vain tarvittavia kemiallisia aineita sisältävän liemen. Tämä Spiegelmannin hirviö on eräänlainen välimuoto viruksien ja elävien solujen välillä. Kun Spiegelmann käytti sopivaa yksinkertaistavaa valintapainetta hän sai syntymään kahdentujia, joilla on 220 emästä sisältävä miniperimä.
3. Yksisoluinen siimaeliö Hatena: se on alunperin väritön saalistaja, joka pyydystää toisia yksisoluisia eliöitä. Saalistettuaan Nephroselmis -lahkoon kuuluvan yksisoluisen levän tulee Hatenasta vihreä ja lisäksi se muuttuukin eliöksi, joka elää fotosynteesin avulla eikä ole enää peto (kun eliö jakautuu ei sen levä-osapuoli jakaudu, joten uusi Hatena on väritön petoeliö).
4. M.E. Boraasin kokeessa pystyttiin todistamaan jo vuonna 1983 yksisoluisen eliön - Chlorella vulgaris - muuttuminen monisoluiseksi eli rakenteellisia muutoksia eliöissä tapahtuu valintapaineen avulla, tämä on evoluutiota : viidessä päivässä ilmaantui sopivan valintapaineen kautta nelisoluinen muoto, joka syrjäytti lyhyessä ajassa yksisoluisen muodon pois. Nelisoluisesta muodosta kehittyi 32-soluinen muoto ja lopputuloksensa oli 8-soluinen Chlorella vulgaris (ks. M.E.Boraas: Predator induced evolution in chemostat culture, 1983). 
5. Kun pillikkeen kromosomisto kahdentui syntyi uusi kasvilaji, karheapillike (Galeopsis tetrahit). Tämä on suomalainen esimerkki allopolyploidisesta lajiristeymästä (tuottaa jälkeläisiä itsesiitoksella). Muutenkin kasvikunnassa voi syntyä polyploidisella lajien risteytymisellä uusia kasvilajeja, jotka lisääntyvät itsesiitoksella.

10. Mutaatiot ovat haitallisia eivätkä ne tuota uutta informaatiota

Mutaatioiden hyödyllisyydestä löydämme hyvän ja vastaan sanomattoman todisteen eräässä immuunijärjestelmämme merkittävästä piirteestä: ihmisen 100 miljoonaa vasta-ainetta (antibody) syntyvät rekombinaatioiden ja somaattisten nopeiden mutaatioiden avulla. Näitä mutaatioita kutsutaan hypermutaatioiksi, koska ne ovat niin nopeita. Miksikähän kreationistit vaikenevat tästä tosiasiasta, vaikka immuunireaktioissa satunnaisten mutaatioiden osuus on oleellinen. Tonegawa sai tästä löydöstä Nobelin palkinnon jo vuonna 1987.

"Through somatic recombination and rapid mutation, a human can generate over 100 million different antibodies."
-Mathews et al: Biochemisty, 3rd ,2000,p.247

"Antigen-driven Somatic Hypermutation Fine-tunes Antibody Responses"
-Alberts et al:Molecular Biology of the Cell,3rd ed,1994, p.1224

Mutaatiot nimenomaan synnyttävät lisää biologista informaatiota. Lee Spetner (ks. hänen teoksensa arviointia No by Chance esim. täältä ja tältä sivulta suomeksi) on koettanut todistella, että mutaatiot eivät tuota uutta informaatiota, mutta hänen menetelmänsä geneettisen informaation mittaamiseksi on osoitettu epäpäteviksi. Lisäksi on osoitettu, että on olemassa mutaatioita, jotka lisäävät geneettistä informaatiota jopa Spetnerin menetelmällä mitattuna. Tällaisesta mutaatiosta voi esittää todisteena nimittäin Apo-AI -geenin mutaatio, jota tavataan vain pienessä osassa Italiaa. Tämä mutaatio on muuttanut Apo-AI -geenin toimintaa siten että sen kantajilla on rajusti pienentynyt riski sairastua valtimonkovetustautiin, joka johtuu ruuan korkeista kolesterolimääristä. Mutaation (nimetty Apo-AIM) kantajat elävät keskimäärin vanhemmiksi kuin "normaalin" geenin omistavat ja pystyvät lisäksi syömään huomattavasti epäterveellisempää ravintoa pelkäämättä kolesterolia. Ei voitane väittää, että ko. mutaatio olisi haitallinen? Lisäksi geenin kahdentava mutaatio tuottaa uutta informaatiota.

Eivätkä evoluutiotutkijat ole väittäneetkään, että mutaation ansiosta "syntyisi kokonaan uusi elin tai eliölaji" äkisti kuten monet kreationistit uskovat evoluutioteorian väittävän. Uusia elimiä kehittyy vähitellen mutaatioiden kasautumisen tuloksena kasautuvalla valinnalla. Lisäesimerkkinä hyödyllisestä mutaatiosta voidaan mainita erään viruksen RNA:n muunnos V2, joka sai kopioitumisvirheen kautta kyvyn kopioida itseään nopeammin koeputkessa kuin alkuperäinen RNA-molekyyli.

Hyödyllisiä ominaisuuksia voi kehittyä populaation nimen omaan myös siten, että sitä ei ole olemassa ennestään eli syntyy jotain uutta luonnollisella tavalla. Kolibakteeri E.coli on tästä kouluesimerkki (jos laktoosia hajottava geeni poistetaan E.colista ja kyseiselle bakteerijoukolle annetaan vain laktoosia ruuaksi niin osalle E.coli bakteereita syntyy kyky hajottaa laktoosia, minkä ansiosta ne selviävät).

"A classic example is to remove the gene that allows E. coli bacteria to digest lactose, but then give the colony of bacteria only lactose to eat. Of the millions in a colony, some bacteria re-evolve the ability to hydrolyze lactose and survive." -Science Daily, "Darwin's Time Machine: Scientists Begin Predicting Evolution's Next Step", 20.3.2002. 
Lähde Barry G. Hallin tutkimukseen

11. Makroevoluutiosta (lajien muuttumisesta) ei ole konkreettisia todisteita, on vain tutkijoiden olettamuksia. Välimuodot puuttuvat tai ovat kiistanalaisia ainakin.

Itse asiassa koko puhe "makroevoluutiosta" ja "mikroevoluutiosta" on kreationistien ylläpitämää hyödytöntä semanttista kikkailua, eikä tieteellisessä diskurssissa yleensä puhuta "mikro- ja makroevoluutiosta", paitsi joissain yhteydessä, nimittäin käytännöllisten syiden perusteella eikä niin että kyse olisi kahdesta ihan erilaisesta tapahtumasarjasta. Ei ole erikseen mitään mikro- eikä makroevoluutiota, vaan on vain evoluutiota. Makroevoluutio on lajin (tai korkeamman luokan) jakautumista kahdeksi (kladogeneesi) tai muuttumista vähitellen toiseksi (anageneesi). Evoluutioteoria, joka on käynyt läpi pitkällisen tieteellisen kritiikin ja testauksen, ei perustu "spekulaatioihin", vaan perusteiksi on todistusaineistoa. Fossiilisarjat todistavat lajien muuttumisesta, kuten esimerkiksi Kynodontit, jotka ovat välimuoto matelijoiden ja nisäkkäiden välillä (nisäkäsmäisiä matelijoita, joista suuri yleisö ei ole kovin tietoinen). Samoin valaiden ja hevosten fossiilisarjat ovat hyviä esimerkkejä makroevoluutiosta. Laboratorioissa on saatu aikaan makroevoluutiota tuottamalla banaanikärpäspopulaatioita, jotka eivät saa lisääntymiskykyisiä jälkeläisiä risteytettäessä alkuperäisen lajin kanssa. Eli kyseessä on todiste makroevoluutiosta. Lisäksi DNA:sta löytyvät viitteet (kuten endogeeniset retrovirukset) osoittavat, että esim. ihmisellä ja ihmisapinoilla on yhteinen esi-isä. Todistusaineistoa makroevoluutiosta löytyy paljon enemmänkin ja lisää voi lukea - 29+ esimerkkiä falsifikaatiokriteereineen - vaikka tältä sivulta.

Kreationistit vetoavat usein bakteerimoottoriin lempiesimerkkinään kritisoidessaan evoluutioteoriaa, mutta todellisuudessa bakteerimoottorille löytyy yksinkertaisempia esimuotoja monista bakteereista, joissa sillä on toinen tehtävä - ne huolehtivat bakteerimyrkkyjen siirtämisestä vihollissoluihin. Näitä TTSS -rakenteita löytyy gramnegatiivisilta bakteereilta ja mikä ei ollut yllättävää, on se että TTSS:t koostuvat samoista proteiineista, joita bakteerimoottorikin käyttää. Kreationistit väittävät sinnikkäästi, että biologiset rakenteet ovat evoluutioteorian mukaan syntynyt muka "täysin sattumalta yhtä monimutkaisessa muodossaan kuin ne nykyään on". Mutta tämä väite on epätosi - evoluutioteoria ei väitä mitään sellaista. Biologiset rakenteet eivät ole syntyneet "sattumalta ja itsestään" kuin taikaiskusta evoluutioteorian mukaan - ne ovat syntyneet luonnonvalinnan tuloksena, vähittäisten muutoksien kautta (kasautuvalla valinnalla tarkemmin sanoen). Kreationistit hyvin vastustavatkin tuollaista "olkiukkoa", omatekoista irvikuvaansa evoluutiosta, jolla ei ole mitään tekemistä oikean evoluutioteorian kanssa. Luonnonvalinta pystyy pätevästi selittämään mutkikkaiden ja sopeutuneiden orgaanisten kokonaisuuksien syntymisen hyvin pienien ja lukuisien muutoksien kautta ilman ihmeitä ja maagisia tapahtumia.

Makroevoluutiota ei voi helposti havaita laboratoriokokeissa ja luonnossakin lajien eriytymisen havaitseminen on hyvin harvinaista. Vaikka lajien onkin havaittu eriytyneen, vaatii suurempien luokkien selkeä eriytyminen niin pitkiä aikoja, ettei sitä voi havaita edes miljoonien vuosien aikana. Makroevoluutiosta on kuitenkin niin selvät paleontologiset todisteet, että voimme perustellusti puhua siitä tieteellisestä tosiasiasta. Tässä yhteydessä voisi mainita, että myös makromutaatiot eli hyvin suuret kerralla tapahtuvat muutokset eliöissä ovat biologinen tosiasia (kokeissa niitä on havaittu banaanikärpäsillä), mutta makromutaatioilla ei ole käytännön merkitystä evoluution etenemiselle, vaikka ns. saltaatioteoriat (sana tulee latinan hyppyä merkitsevästä sanasta) perustuvatkin makromutaatioihin. Saltaatioteoriat eivät ole saaneet kannatusta tiedeyhteisössä.

On hyvä muistaa, että vaikka ei olisi "perinteisiä" fossiileita ollenkaan, niin nykyään on voitu molekyylibiologian tutkimuksien avulla määrittää eliöiden keskinäiset sukulaisuussuhteet vakuuttavasti. DNA:ssa on ikään kuin mikrofossiileita, jotka antavat voimakkaan tuen evoluutiolle ja antavat selityksen eliölajien samankaltaisuuden alkuperälle. Molekyylibiologian tutkimusaineisto vie siten pohjan kreationistiselta propagandalta "puuttuvista välimuodoista".

Kiintoisaa on, että ID- kreationismia kannattavat tutkijat Behe ja Spencer ovat tunnustaneet, että ihmisellä voikin olla yhteinen esi-isä apinoiden kanssa. Tämä juuri on makroevoluutiota!

Kreationistien tulisi näyttää toteen tieteellisesti, että on olemassa mekanismi, joka estää pienten muutoksien kumuloitumisen (kasautumisen) vähitellen uusiksi rakenteiksi ja lajeiksi. Mutta todellisuudessa mitään sellaista "kattoa" ei ole olemassa, eikä sellaista biologista estomekanismia ole löydetty. Mikään ei siten estä makroevoluutiota. Mitä tulee "välimuotojen (puuttuvien renkaiden) vähäisyyteen tai puuttumiseen" niin tämä väite menettää merkityksensä, kun tiedostamme, että me kaikki olemme välimuotoja, kaikki eliöt ovat välimuotoja eikä mitään muita eliöitä olekaan kuin välimuotoja. Kaikki muodot eliöistä ovat aina menneisyyden ja tulevaisuuden välissä, niiden takana menneisyydessä on jotain ja niiden jälkeen tulee jotakin tulevaisuudessa - ellei koko laji kuole sukupuuttoon.

Virheellinen on myöskin kreationistinen argumentaatio "puolikkaista/keskeneräisistä elimistä", jotka "eivät voisi olla toimivia". Evoluutioteoria ei väitä olevan mitään "puolikkaita elimiä", vaan kyse on aina rakenteesta joka kyllä toimii, mutta se on vain eräässä vaiheessa evoluutioprosessia alkeellisempi (esim. valolle herkkä solu) kunnes siitä kehittyy vähitellen kumuloituvan valinnan kautta kehittyneempi elin.

12. Geologiassa on vallassa uniformitarianismi, vaikka maakerrostumat ja fossiilit tukevat katastrofiteorioita, kuten maailmanlaajaa vedenpaisumusta

Kreationistit luulevat monesti edelleenkin, että geologiassa vallitsee vielä tiukka Lyellin uniformitarianismi. Tämä on väärä uskomus. Nykyisin geologiassa on vallalla moderni uniformitarianismi eli aktualismi, jonka mukaan maapallon nykyinen maaperä on niin luonnollisten katastrofien (paikallisten tulvien, maanvyörymien, maanjäristyksien, tulivuorten purkauksien, meteoriittien törmäyksien yms.) kuin myös hitaiden ja vähittäisten prosessien yhdessä aikaansaama. Aktualismi hyväksyy myös sen, että luonnolliset olosuhteet kuten ilmasto ja prosessit (kuten mannerlaattojen liikkeiden nopeus) voivat muuttua joko suhteellisen hitaasti tai suhteellisen nopeasti. Tämä tarkoittaa, että luonnollisten prosessien nopeuden ei tarvitse olla vakio.

Täydelliset kerrossarjat, joista löytyisi kaikki 12 geologista aikakautta, eivät ole tavallisia, vaan harvinaisia. Mutta se ei ole ongelmallista, sillä puuttuvat aikakaudet saadaan yhdistämällä eri alueiden löydöt. Tämä kerrossarjojen epätäydellisyys johtuu jälleen laattatektoniikasta, eroosiosta, ilmastonvaihteluista ja muista paikallisista vaihteluista. Kuitenkin täydellisiä kerrossarjoja tunnetaan tähän mennessä eri puolilta maailmaa ainakin 26 kappaletta, mm. Pohjois-Dakotasta.

Kerrostumista tapahtuu enimmäkseen vain vedenpinnan alla. Puuttuva kerrostuma voi viitata kuivaan, maanpäälliseen kauteen. Monissa tapauksissa tästä on selviä merkkejäkin, kuten mm. eroosiosta. Lukuisten paksujen kerrostumien välissä olevien eroosiopiirteiden selittäminen vedenpaisumuksen aikana syntyneiksi on erittäin ongelmallista.

Vedenpaisumus ei pysty selittämään mistä olisi tullut kilometrikaupalla sedimenttiä korkeillekin seuduille, joka peitti vuorten huipuilta löytyneet merieläimet. Tai miksi tuo sedimentti laskeutui tuhansiin hyvin tarkkoihin kerroksiin, joissa joitain tiettyjä lajeja esiintyy vain tietyissä kerroksissa, mutta ei muissa. Kautta maailman näet on useiden vuorien huipuilta on löydetty merieläinten fossiileja. Ne nimenomaan olivat eräs syy sille miksi alunperin luovuttiin ajatuksesta 10000 vuotta nuoresta maasta, ja pääteltiin että mantereet kohoavat. Tämä oivallus geologiassa syntyi jo ennen Darwinin teoriaa evoluutiosta. Merieläinten fossiileita sisältävät vuorten huiput olivat miljoonia vuosia sitten merenpohjaa ja vähitellen, miljoonien vuosien kuluessa, kohonneet vuoriksi mannerlaattojen törmäyksien johdosta (laattatektoniikka).

Glaukoniitti ja kalkkikivi todisteita YEC-ismiä ja vedenpaisumusolettamusta vastaan

Rautapitoisiin silikaatteihin kuuluva glaukoniitti muodostuu hitaasti, tuhansien vuosien aikana. Merellisille kerrostumille ominainen glaukoniitti on evidenssi hitaan sedimentoitumisprosessin puolesta, ja siten evidenssi sekä nuorta maapalloa että vedenpaisumusta vastaan.

"Prekambrikauden lopulla tapahtui Bornholmin alueella lähinnä eroosiota ja Kambrikauden alussa kerrostuivat ensimmäiset nykyäänkin deformoitumattomat ja metamorfoitumattomat sedimentit. Niistä vanhimmat, Neksøn hiekkakivet kerrostuivat osittain ilmanalaisesti, mutta Balka-hiekkakivien kerrostumissa on jo nähtävissä muutos merellisempään ympäristöön. Glaukoniittipitoinen (glaukoniitti = merellisille kerrostumille tyypillinen kiilleryhmän mineraali, joka indikoi hidasta sedimentaatiota) Læså-muodostuma on jo selvästi merellinen kerrostuma, jota Bornholmin geologisessa kartassa edustavat Grønne skifre-symbolilla merkityt alueet.

Kambri- ja ordovikikausien vaihteessa kerrostuneet alunaliuskeet (alunskifer) osoittavat kerrostumisolosuhteiden vaihtuneen hapettomiksi ja kerrostumisen tapahtuneen rauhallisissa olosuhteissa eli todennäköisesti syvän meren pohjalle. Varhaisordovikisia ovat myös tummat Komstad-kalkkikivet, joiden kerrostuminen on tapahtunut alle sadan metrin syvyydessä."

Glaukoniitin lisäksi on huomioitava myös kalkkikivi: se on kerrostunut maalaji, jonka muodostuminen on hidasta kalsiumkarbonaatin saostuessa vedestä. Kalkkikivi on vanhimpia kivilajeja ja Suomessa esiintyvä kalkkikivi on 2 miljardia vuotta vanhaa. Ahvenanmaalla on fossiilipitoista kalkkikiveä, joka alkoi kerrostua 470 miljoonaa vuotta sitten.
Lähde

13.1 On niin "monimutkaisia" (kompleksisia) rakenteita eliöissä, että on täytynyt olla "älykäs suunnittelija", joka ne on suunnitellut

Kysymyksessä on moderni ID (Intelligent Design) eli älykäs suunnittelija-liike, joka koostuu enimmäkseen uskonnollisista henkilöistä, jotka vastustavat (lievemmin tai jyrkemmin) evoluutioteoriaa. Jotkut ID-liikkeen kannattajat uskovat, että avaruuden superälykkäät alienit ovat käyneet maapallolla tuottamassa elämää. Tiivistetysti sanottuna ID-liike on vain hienostuneemmalta vaikuttava viikunanlehti peittämään ja kaunistelemaan kreationismia ja pyrkimystä saada ujutettua uskonnonopetusta USA:n kouluihin. ID-liikkeessä ongelmana on se suunnittelija, mikä sen suunnittelijan alkuperä on, kuka tai mikä se on ja mitä se suunnittelija nykyään tekee, jos se suunnittelija oli aktiivinen vain joskus 2-3 miljardia vuotta sitten tehdessään joitakin "evoluutiolle liian monimutkaisia" rakenteita? Vaihtoehtoina älykkään suunnittelijan alkuperälle ovat:
 
1) abiogenesis ja evoluutio (itsestään syntyminen materiasta luonnonlakien mukaisesti ja evolutiivinen kehitys niin älykkääksi, että suunnittelija osasi käsitellä biologisia rakenteita, soluja ja DNA:ta)
2) suunnittelija on Jumala (tätä ei kuitenkaan haluta avoimesti sanoa, jotta ID-aatteen uskonnollisuus saataisiin piilotettua).

Jos evoluutio kykenee kuitenkin tuottamaan ilman älykästä suunnittelijaa ensin sen älykkään suunnittelijan, joka kykeni älyllään prosessoimaan erilaisia elämän komponentteja ja tekemään niitä niin tai näin redusoitumattomia rakenteita niin miksi sellainen designer piti ensin tuottaa? Miksi evoluution kautta ei syntynyt suoraan kaikkia niin redusoituvia kuin redusoitumattomia, yksinkertaisia sekä kompleksisia rakenteita? Eikö se olisi ollut helpompaa kuin kehittää evoluutioprosesseilla ilman suunnittelijaa ensin se superälykäs designer?

Jos älykäs suunnittelija ei ole supranaturaali olento vaan maailmansisäinen - ja mitenkään uskontoon liittymätön - toimija niin ei muuta järkevää vaihtoehtoa juuri ole kuin evoluution tuloksena syntyneet jotkin Babylon 5-sarjan vorlonien kaltaiset miljardien vuosien ikäiset superälykkäät alienit. Nuo alienit olisivat sentään tästä todellisuudesta ja siten havaittavissa ja niiden vaikutus maapallolla olisi tutkittavissa - jos sellaista vaikutusta olisi ollut. Mutta siitäkään ei ole evidenssiä. Älykäs suunnittelija, on oletus, joka selittää kaiken eikä siten selitä mitään. Jos oletetaan jokin suunnittelija, joka yliluonnollisesti teki jotain toisesta todellisuuden tasostaan käsin, eikä hänen tekojaan voida havainnoida mitenkään niin oletus ei ole tieteellinen (se ei ole testattavissa eikä falsifioitavissa; yliluonnollisen entiteetin olemassaoloa ei voi falsifioida). Kyseessä on siten selkeä pseudotiede. Jos tunnustetaan, että sillä älykkäällä suunnittelijalla tarkoitetaan Jumalaa - siitähän kuitenkin pohjimmiltaan on kysymys, mutta yritetään kuulostaa tieteelliseltä - astutaan täydellisesti pois tieteen metodien ja mahdollisuuksien puitteista avoimesti uskonnon puolelle.

Sitä paitsi ID-liike ei ole saanut edelleenkään aikaiseksi mitään teoriaa siitä suunnittelusta eikä ole osoitettu tieteellisesti mitään suunnittelua luonnossa. Pikemminkin on hyviä esimerkkejä huonosta suunnittelusta, mutta luontevasti evoluutiolla selittyvästä rakenteiden muodostumisesta ja käyttötarkoituksien muuntumisesta kun esim. nykyihmisen esi-isät muuttuivat nelijalkaisesta kahdella jalalla käveleväksi (huonon suunnittelun esimerkkeinä ihmisen selkä, silmä, polvet ja lonkka sekä varsinkin se merkittävä tosiasia, että aina kun ihmisellä solut jakaantuvat DNA kopioituu epätäydellisesti, minkä seurauksena ihminen ikääntyessään raihnastuu, tulee ryppyjä ihoon jne. noiden kopiointipuutteiden tähden).

ID-liike on hävinnyt tuomioistuimessa USA:ssa, jossa oli syytteessä Doverin koululautakunta, koska se oli äänestyksessä 6-3 hyväksynyt ID-oletuksen opettamisen biologian tunneilla. Tuore esimerkki siitä, että ID-liikkeellä ei ole kunnollista tieteellisiä tutkimuksia löytyy ID-liikettä rahoittaneelta Templeton-säätiöltä: ID-väki ei toimittanut pyynnöstä huolimatta mitään tutkimusehdotuksia säätiölle.
Lähde: New York Times 4.12.2005
Lainaus ko. uutisesta kristityltä maailman suurimman babtistiyliopiston J. M. Dawson Institute of Church-State Studies johtajalta Derek Davisilta, jonka mukaan ID ei kuulu tiedeluokkaan (lihavointi minulta):

"Derek Davis, director of the J. M. Dawson Institute of Church-State Studies at Baylor, said: "I teach at the largest Baptist university in the world. I'm a religious person. And my basic perspective is intelligent design doesn't belong in science class."

13.2 "Älykäs suunnittelu"- pseudotieteellisen oletuksen perusväittämien kumoaminen

Babtistien teologisen oppilaitoksen matemaatikko Demski puolestaan käyttää väärin ja harhauttavasti todennäköisyyttä. Hänen perusvirheensä - joka tekee pätemättömiksi hänen johtopäätöksensä - on käyttää nykytilannetta (nykyistä biosfääriä) todennäköisyyslaskelmissaan: Demski ottaa nykytilanteen lähtökohdaksi ja koettaa laskuillaan osoittaa, että nykyiseen tilanteeseen eliökunnassa ei voi päästä sattumalta mitenkään, vaan se olisi käytännössä mahdotonta. Kyseessä on täysin sama virhe kuin korttipakka-esimerkisssä, jota professori K. Miller on käyttänyt havainnollistamaan Demskin tekemää tietoista virhettä. Jaetaan korttipakka pelaajille ja katsotaan millaisen käden (korttien yhdistelmän) kukin pelaaja sai. Sitten alettaisiin laskea tästä nykytilanteesta käsin taaksepäin ja laskettaisiin mikä todennäköisyys olisi saada juuri tuollainen, äsken saatu käsi eli korttien yhdistelmä. Päädyttäisiin siihen, että vaikka pelaajat pelaisivat elinikänsä eivät he ikinä saisi sellaista kättä, joten sellaisen käden saaminen olisi mahdotonta. Tämä on todennäköisyyslaskennan vääristelyä ja tällaista taaksepäin päättelyä Demski käyttää uskonnollispohjaisessa evoluution kritiikissään todistellakseen "älykkään suunnittelijan" tarpeellisuutta.

Prisman dokumentin lopussa tunnettu luontodokumenttien tekijä David Attenborough totesi osuvasti:

"Olisimme väärässä, jos otaksuisimme, että evoluutio on perimmäinen vastaus kaikkeen. Kukaan ei ole kuitenkaan osoittanut sitä vielä vääräksi. Jos löytää jotakin, jota ei vielä ymmärrä, voi sitä tietenkin väittää jumalaisen hengen luomaksi, mutta se ei vastaa mihinkään kysymykseen. Se tarkoittaa vain, että emme tiedä."

Lähde: Prisma, evoluutio vai Jumala (YLE1 04.09.2006)

14. Ex-kreationisti tunnustaa: kreationistien lainauksiin tiedekirjoista ei voi luottaa

"More and more I turned from reading what creationists said "about" evolution and evolutinary biologists to reading the sources themselves. Needless to say, it was an eye opening experience and was a big factor in my struggle out of fundamentalism.

The lesson I took away from those years was never, ever to take what a creationist says about science or a scientist at face value. It is almost a sure bet that what they say is either due to gross(or diliberate)misunderstanding, a distortion, or outright lie.

I feel a real debt of gratitude to people such as Richard Dawkins, E.O. Wilson, Karl Zimmer, Sean Carroll, Daniel Dennett, Ernst Mayr, Matt Ridley,and many others from whose writings I have learned an incredible amount...I've warned you all before that you should never, ever trust a creationist's quote of a scientist—it will typically be taken out of context and distorted. This is no exception. Did Olson say you can't find Haeckel's diagram in any textbook? Yes, but they chopped off a significant part of what he said."

Kreationismin hyväksi aikaisemmin aktiivisesti toiminut fundamentalisti-aktiivi laittaa tulisia hiiliä kreationistien päälle: kreationistien tekemiin lainauksiin tiedekirjoista ei pitäisi koskaan luottaa, sillä tyypillisesti ne on irroitettu kontekstistaan sekä vääristelty. Tästä ei ole poikkeusta, todistaa Halsey, joka toimi aktiivivaikuttajana yliopistopiireissä, kunnes hylkäsi kreationismin. Halsey jätti kreationismin, koska tutkittuaan kreationistien lainaamia alkuperäisiä tiedekirjoja hän havaitsi kreationistien irrottaneen lainaukset kontekstistaan, vääristelleen niitä ja osassa lainauksissa kreationistit suorastaan valehtelevat.

Näin kauniisti kreationistinen kristillinen moraalisuus, "totuudenrakkaus" ja rehellisyys ilmenee entisen kreationisti-aktivisti Halseyn todistuksen mukaisesti. Tarkoitus pyhittää keinot kreationismissa. Eikä se tarkoituskaan kovin ylevä ole eikä se hyödytä muita kuin tiettyjä uskonnollisen oikeiston piirejä ja heidän kannattajiaan Amerikassa. Heidän pyrkimyksensä on on saada uskonto kouluopetukseen ja muokata yhteiskuntaa muutenkin järjestelmällisesti omien vanhakantaisten uskonnollisten ja patriarkaalisten käsityksiensä mukaiseksi:

"pyrkii murskaamaan materialistiseksi kutsumansa nykytieteen ja jyräämään tilalle kristilliseen Jumalaan uskovien mukaisen kreationistisen todellisuuskäsityksen, jonka vaikutukset ulottuisivat kaikille elämänaloille taiteita myöten. Lopullinen strategian tavoite olisi uudistaa koko yhdysvaltalainen kulttuuri vastaamaan konservatiivisia kristillisiä näkymyksiä, poistaa darwinismi lopullisesti sekä tehdä älykkään suunnitelman ideasta hallitseva näkökanta tieteisiin." Wedge- eli kiilastrategia

"I teach evolution and development. I took courses in the subject as an undergraduate in the late 1970s. Haeckel has not and never has been during my career taught as "evidence for Darwinian evolution." That would be rather absurd, since these textbooks that Wells complains about honestly teach Haeckel's ideas as obsolete."

Jim Halsey opettaa itse evoluutiota ja kehitystä. Millään hänen käymällään evoluutiota käsitelleellä kurssilla 1970-luvun lopulla ei koskaan opetettu Haeckelin käsityksien olevan "evoluution todiste", vaan Haeckelin näkemyksien opetettiin rehellisesti olevan vanhentuneita.
Pharyngulan blogissa Jim Halsey 10.02.07

15. "Dinosaurukset elivät samaan aikaan ihmisten kanssa"

16. "Evoluutio on kumottu"

"Vaikka hyväksyisimmekin sen, että tietyn rakenteen evolutiivinen synty on toistaiseksi selittämättä, jää aina periaatteessa mahdolliseksi olettaa, että suunnittelusignaaleille ja niiden tuntemattomille funktioille on olemassa naturalistinen hypoteettinen evoluutiomekanismi. Tämä oletus siihen liittyvien maailmankatsomuksellisten perusnäkemysten kanssa on epäilemättä itsessään järkevä ja yhtä mahdoton todistaa vääräksi kuin luomisnäkemyskin." (Evoluutio - kriittinen analyysi, s. 306).

Lisätietoa älykäs suunnittelu, evoluutio, luonnonvalinta ja elämän synty-kysymyksistä
1. osa: Luonnonvalinta, sattuma, evoluutio ja älykäs suunnittelu : 2. osa: Palautumaton monimutkaisuus luonnossa - uhka evoluutioteorialle? Onko bakteerimoottori falsifioinut evoluutioteorian ja todistanut suunnittelun? : 3. osa: Antrooppinen periaate ja elämän synty. Rationaalinen vaihtoehto suunnittelu-oletukselle

Ylös